5.8.2016

Metsäretkihetki







 Lauantaiaamuna lähdimme ajelemaan jonnekin 
ja itse oikeastaan olin siinä vaiheessa varsin 
tietämätön matkakohteestamme.




Menomatkalla piipahdimme ensin kahvilla 
 Valkealassa tässä ihastuttavassa 
kahvila-sisustuspuoti Kaarnasydämessä
Kuvassa Hanin porkkanakakkupala. 


Siellä olisi ollut myynnissä kaikkea ihanaa sisustuksellista, 
mutta hinnat valitettavasti yli miun kipurajani. 
Siispä tyydyin vain ihailemaan niitä kaikkia ihanuuksia.

Nuo ylimmän kuvan sydämelliset
lyhdytkin olivat tosi suloisia. 





oli kovasti muitakin vaeltajia. 
Sinne yllätysreissumme sitten johti. 
Aamupäivällä oli todella kaunis sääkin.

Olin pakannut marjaämpäreitä mukaamme, 
mutta niitä ei sitten tarvittukaan ja minä 
olin ihan väärin pukeutunut sinne paikkaan. 
Minulla oli kangaskengät jalassa 
ja kumisaappaat autossa.




Repoveden metsä oli kaunis, 
sammalmattoineen ja puunrunkoineen. 



Vastarannan kalliot näyttivät jyrkänuhkeilta ja kunnioitettavilta.

Lossilla pääsi yli järvensalmen, käsivoimin. 
Onneksi oli herrasmiehiä mukana 
jotka kävivät töihin heti lossille astuttuamme. 


Metsän kauneus on sen hiljaisuus.

Itselläni oli vaan niin huonot kengät, 
ettei vaeltelusta tullut kovin pitkäaikaista. 
Jos olisin tiennyt minne päädymme, 
olisin pakannut vaelluskengät autoon mukaan. =)





Woikosken kaasutehtaan koski kuohusi kotimatkalla. 



Ihastuin tuohon koskenpartaan kivitaloon...


Meillä oli eväitä mukanamme joita ampiaisetkin 
valitettavasti tahtoivat myös maistella ja niinpä istuskelumme 
huovalla rantakalliolla, jäi tosi lyhyeksi piknikiksi.

(Ulkonasyöminen kävi lyhyeksi myös Lahdessa 
Sinuhen leipomon lounaskahvilassa tässä eräänä päivänä.)

Ovat nuo kaikki lentävät ötökät tosi nälkäisiä, koska kaikki 
mesikukat ovat suurinpiirtein jo kukkineet. Nälkä ajaa ötökän 
jopa istumaan ihmisen eväsleivälle... 
ja leipähän lentää silloin kauas, 
piknik-viltti ravistellaan 
ja ihmiset juoksevat autolleen 
ajaen tiehensä... 





 Heinola sattui olemaan kotimatkan varrella 
joten menimme katsomaan onko Jaakko-papukaija Lintutarhalla 
vielä saunaan menoa kehottelemassa, mutta ei löytynyt 
koko papukaijaa? Mitä sille on tapahtunut? 



Löytyi vaan valkoinen papukaija Kaija, 
jota lapset tuntuivat kutsuvan Kaija Koo:ksi 
ja utelias, mutta selkeästi strrrrressaantunut koputtelija Otto-kakadu,
(oli repinyt itsestään hirrrrrveästi höyheniä yksinäisyydessään...) 
jonka olisin huolinut heti mukaani, komea Julli-korppi, 
joka tuijotti katolla vaeltavia puluja, hassu harmaahaikara 
ja monta muuta nokallista eläintä.


Seikkailusta se tämäkin kävi. =) 




Ei kommentteja: