31.8.2016

Lahdelman lintuja




Vaikka vedet ovat jo auringonpaahteen 
puutteesta johtuen viilenneet, ei 
silkkiuikkua näyttänyt palelevan. 

Sen kaveri oli sen verran ujo että 
sukelsi pinnan alle heti 
aina kameran huomatessaan. 





Lahden Ruoriniemeä viime sunnuntaina poutasäässä 
iltapäivällä kun taivaalla leijaili 
tyypillisiä elokuun pilvihattaroita. 

Käväisimme kameroiden kanssa Kankolan uimarannalla 
ihailemassa hieman Vesijärveä. On ikävä välillä 
veden ääreen kun asustaa nyt täällä toisessa kunnassa 
kuivalla maalla. 

Tuon järven molemmin puolin me ennen asuimme 
Hanin kanssa, hän tällä rannalla ja minä lapsineni vastarannalla. 


 Hanhet katselevat 
jo etelän suuntaan. 

Lentomatkathan ovat uuvuttavia, 
joten ennen matkaa pitää tankata 
kunnolla että jaksaa lentää.

Kyllähän kaikki jonnekin päin 
lentomatkanneet sen tietävät.





 Sorsat viettivät leppoisaa siestaa kolmeen pekkaan. 
Minusta ne eivät piitanneet tippaakaan vaikka 
ihan vierelle menin niitä kuvaamaan. 
Taisivat olla tottuneita linssi...sorsia? =) 





 Kun käännyin poispäin ne kaikki kolme 
lähtivät seuraamaan minua, vaikka 
varoittelin etteivät ne saa noin helposti 
lähestyä ihmisiä, varsinkin kun sorsan-
metsästyskausikin alkoi. 
Ne eivät kuunnelleet, paapattivat vaan 
ja tarpoivat perässäni. 




 Tämä oli kaikkein rohkein ja se istui miltein kenkien 
päällä. Luuliko että pullaa olisin tuonut?




 Tai sitten se vaan todella tykkäsi 
olla kuvattavana. =)





Tällä yksilöllä oli kutinaa vähän 
siellä sun täällä. Sitä kirputti.  
Ja kovasti!







Vastarannalla Lahden maamerkkejä: 
radiomastot ja hyppyrimäet... 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti


♥ Kiitos kommentista! ♥