Translate

10.7.2016

Viimeinen pioni maljakossa



Nämä ihanuudet, mun aarteeni, alkoivat tänä kesänä kukkia todella aikaisin! 
Mutta nyt niiden kukinta-aika on auttamattomasti päättynyt ja viimeinen 
kukka on poimittu maljakkoon, pois sateen jaloista.  

Taustalla äiti-Mamani ruusukankaalla uudelleen 
päällystämä vanha nojatuoli. Pöytä on Hanin tekemä.



 Tällaisesta näkymästä pionirakkaus joka kesä alkaa: 
ensin on palleroita ja sitten jättimäisiä kukintoja. 
 Tämä vaaleanpunainen Sarah Bernhardt -pioni 
tuoksuukin lisäksi aivan ihastuttavalle. 

Hurmaavammalle je lempeämmälle 
kuin miltei kaikki hajuvedet joita 
olen nuuhkinut.




 Ja niin pallerot aukeavat 
ja kaikki hetkessä hurmaavat... 





Pari ensimmäistä auennutta 
yksilöä juomalasissa 
aulan portaikossa... 



...olohuoneessa... 



Kesäkuun lopulla sade 
kaatoi pioninkukat kohti maata. Niinpä 
suoritin pelastusoperaation ja keräsin niitä turvaan
valtaisan sylillisen ja noin suuren maljakon puuttuessa 
maljakkokokoelmistani laitoin kukat ämpäriin, 
joka tuli kukista likipitäen täyteen. 



Nostin kukkuraisen kukkaämpärin terassin pöydälle 
jossa se houkutteli luokseen kaikkia 
lentäviä hyönteisiä. 

Toivoin kamalasti että joku 
piipahtaisi kyläilemään 
ja näkisi tuon mahtavan 
sylillisen pioneja... 





Unelma puutarhasta säilyy aina. 
Vaikka en saakaan puutarhaa mukaani 
seuraavaan kotiimme, tuo kirpputorilta 
löytämäni peltipurkki lähtee kyllä kanssamme.  
10 kpl pionipenkki jää ilahduttamaan 
tänne jotakuta muuta...