Sirpaleita ja punaisia orvokkeja

Tässä eräänä päivänä yksinollessani kävi sellainen 

pienonnettomuus josta Hani on pitkään varoitellutkin. 

Juomalasit ovat keittiön kuivauskaapissa hänelle sopivalla 

korkeudella olevalla hyllyllä, mutta minun pitää kurkotella 

laittaessani laseja sille hyllylle. 

Ja kun otan lasin siltä hyllyltä, työnnän ensin sormeni 

kuivauskaapin hyllyn lankojen väliin ja tönin lasin 

reunaa lähemmäs jotta saan sormeni lasin sisäpuolelle 

jolloin saan napattua sen kiinni. 

Hani on nähnyt kuinka tönin sormilla lasin ihan 

täpärälle hyllyn reunamalle ja on monesti 

huokaillut jotta kuinkahan tuossa 

vielä käy... 

No... Leikkasin alas punaiset orvokit, ja menin muutama kaunis 

kukka kädessäni keittiöön, alkaen houkutella toisen käden sormilla 

lähemmäs Hanin konjakkilasia, jossa orvokit olisivat mielestäni 

näyttäneet suloisilta. 

Tällä kertaa tönin vähän liikaa sitä kyseistä lasia joka heittäytyi 

saman tien altaaseen, hajoten räjähdysmäisesti pieniin pirstaleisiin 

joita tuntui olevan kaikkialla! 

Sirpaleita oli käsivarsillani, jalkojeni päällä, pitkin lattiaa ja 

eniten tiskialtaassa, joka oli onneksi ollut tyhjä... 

No, mitä siinä voi tehdä? Seisoin paljain jaloin ihan paikoillani 

ja kurkotin sitten esiin Hanin viskilasin, jonka sentäs sain ehjänä 

tönittyä saman hyllyn reunalle, otin siihen hanasta vettä ja laitoin 

ne orvokit siihen. Mokomien takia kamala sotku! 

Sitten varovasti nostelin sirpaleet käsivarsistani roskiin, astuin varovasti 

pois lattian sirpaleista ja menin ulos ravistelemaan vaatteistani loppuja 

sirpaleita pois, hain remonttivintistä harjan ja sihvelin (joku sanoo sitä kihveliksi?) ja aloin  järjestelmällisesti lakaista kohti keittiötä jo aulasta ja ihmeen kaukaa 

sitä lasia löytyikin. 

Lopuksi piti vielä imuroida ja viimein pestä lattia. 

Lavuaarin siivoaminen piti myös tehdä varovasti 

ettei saa haavoja sormiinsa. 

Pikaisesti vaan piti viedä kukat sisälle maljakkoonsa, 

mutta siinä puuhassa menikin aika tovi. 

Lasinsirut ovat kauhean salakavalia 

kun niitä ei tahdo edes nähdä 

ennen kuin on liian myöhäistä.  

Olen joskus lapsena järven rantavedessä kävellyt rikottuun kaljapullon kaulaan ja melkein menetin yhden varpaani... En edes tajunnut mitään ennen kuin vesi jalkojeni ympärillä muuttui punaiseksi ja sitä ääneen ihmetellen sitten liikutin jalkaani kävelläkseni eteenpäin niin vesi tuntui ilkeältä varpaan  haavassa, minä aloin kiljumaan ja Mama tuli katsomaan mikä hätänä...
Varvas tikattiin paikoilleen mutta arpi muistuttaa...