7.7.2016

Anteeksiannon päivä





Maailmassa on oikeita 
ja vakavia ongelmia joten älä 
tee kärpäsestä härkästä 
ja näe ongelmaa siellä 
missä sitä ei ollut olemassakaan. 
Sellainen vain särkee sydämiä.


Tänään on


Joku odottaa anteeksipyyntöä
eikä oikeastaan muista miksi.
Toinen taas ei ymmärrä
mitä pitäisi pyytää anteeksi.
Kolmas anoo anteeksiantoa
mutta sitä ei hänelle anneta.
Ei ole ollenkaan yksinkertaista 
tämä ihmisen elämä.

Una Reinman


MTV:lla on hyvä artikkeli aiheesta 
otsikolla Katkeruus syö ihmistä, 
Näin käy jos et osaa antaa anteeksi:

Jos en anna anteeksi...

– Tunteet jäävät käsittelemättä.
– Avoimuus vähenee.
– Teen omia tulkintojani, jotka jäävät tarkistamatta.
– Saatan pitää luulojani tosina.
– Tuomitsevuus lisääntyy.
– Teen toisista ihmisistä syyllisiä.
– Haluan näyttää, että pärjään – en koskaan pyydä apua.
– Kuva itsestäni voi olla hyvinkin epärealistinen.
– Asetun ylpeänä toisten yläpuolelle 
tai koen olevani uhri, ja näin ollen uhrius syvenee.
– Ärsytyskynnykseni laskee. 
– Alttius uusille loukkauksille kasvaa.
– Loukkaan muita entistä alttiimmin ja kärkkäämmin.
– Olen pisteliäs ja teräväkielinen.
– Negatiivisuus ja tyytymättömyys lisääntyvät.
– Ystävät ottavat minuun etäisyyttä.
– Otan itsekin etäisyyttä ystäviini.
– Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunne kasvaa.
– Koen itseni hylätyksi.
– Voimani vähenevät.
– Ilo vähenee, negatiivisuus kasvaa.
– Saatan tehdä jotain arvojeni vastaista.
– Asia pyörii mielessä yötä päivää, eikä unohdu.
– Ruumis ja mieli saattavat sairastua.
– Katkeruuden myrkky voimistuu.
– Saastutan muutkin ihmiset katkeruudellani.
– En ole vapaa.
– Tiedostan ja myönnän itselleni loukkaantuneeni 
– tapahtui tämä äskettäin tai jo kauan aikaa sitten.
– Ymmärrän tulleeni väärin kohdelluksi, vaikka luulin olleeni itse syyllinen.
– Ymmärrän, ettei minua saa kohdella miten tahansa.
– Uskallan muistaa vanhoja vääryyksiä, jotka olin unohtanut tai yritin unohtaa.
– Uskallan analysoida, mitä oikeasti tapahtui.
– Yritän selvittää mahdolliset väärinkäsitykseni.
– Uskallan puhua, kysyä ja toimia, jos se on tarpeen.
– Uskallan tuntea riittävästi.
– Annan tilaa pettymykselle, kivulle, vihalle, surulle.

Seuraavaksi on valinnan teko: 

haluatko jatkaa katkeruuden tiellä vai uskallatko kääntää 
kelkkasi ja antaa anteeksi? Muista, ettei koskaan ole liian 
myöhäistä antaa anteeksi. 

Lähde: Anna-Liisa Valtavaara:
 Ainako anteeksi? (Kirjapaja, 2007)




Mutta... kerro totuus
tai jos ei muu auta 
niin vietä Suklaapäivää



Ei kommentteja: