10.6.2016

Oravanmarja






Maianthemum bifolium 

Tämän kasvin ovat varmasti kaikki joskus tavanneet 
metsässä. Lapsena pohdin mistä se on nimensä 
saanut? Syövätkö oravat sen marjoja? 
Otetaan selvää! 


Tuntomerkit: 

Korkean varren päässä olevat lehdet ovat sydämen muotoiset. 
Kukinto on tiheä terttu. 
Kukinnan jälkeen kasviin muodostuu punaisia marjoja. 

 

Metsäoravanmarjanakin tunnettu  

Oravanmarjan tieteellinen sukunimi Maianthemum, ’toukokuun kukka’, kertoo ytimekkäästi kukinta-ajan, lajinimi bifolium puolestaan tavallisimmaksi lehtiluvuksi kaksi – lehtiä tosin saattaa joskus olla kolme tai neljäkin. Oravanmarja vakiinnutettiin kasviin suomenkieliseksi nimeksi jo reilusti yli 300 vuotta sitten, ensimmäisessä suomalaisten kasvien nimien luettelossa.  
Oravanmarja on herkkä suoralle auringonpaahteelle ja halloille. Se on erikoistunut kasvamaan kuusen seuralaisena, sillä tämä tarjoaa lajin kaipaamaa varjoa ja suojaa yöpakkasilta. 


Oravanmarjan varsi on 10–20 cm korkea. 
Kukkivassa kasvissa on yleensä kaksi varsilehteä. 
Kukat ovat pienet, valkeat ja hienontuoksuiset. Syksyllä kypsyvät
 tummanpunaiset marjat, kuten muutkin kasvin osat, ovat lievästi myrkyllisiä. 
Suomessa laji on yleinen maan pohjoisinta osaa lukuun ottamatta. 
Sitä esiintyy mustikkatyyppiin kuuluvilla tuoreilla kankailla. 
Oravanmarja on yleinen kasvi lehtomaisissa tuoreissa kangasmetsissä, 
se vaatii varjoa, kosteutta ja tietyn vähimmäismäärän ravinteita, 
eikä tule toimeen niukkaravinteisissa metsissä.



Oravanmarjan tärkeimpiä pölyttäjiä lienevät kärpäset, mutta kukista vain noin neljännes kehittyy marjoiksi. Marjat ovat suorastaan imeliä, mikä saattaa houkutella etenkin makeannälkäiset lapset maistelemaan niitä. Marjat sisältävät sydämen toimintaan vaikuttavia aineita, ja jo muutaman gramman syöminen on vaarallista. Onneksi pienten poimijoiden kärsivällisyys loppuu jo kauan ennen kuin kohtalokas määrä on koossa, ja myrkytyksestä selvitään yleensä mahanpuruilla ja pahoinvoinnilla. Lintuihin kasvin myrkyt eivät vaikuta, mutta nämäkään eivät syö marjoja erityisen innokkaasti. Usein vielä ensilumen alta pilkistävissä varsissa on marjoja jäljellä. Ne näyttävät kelpaavan ravinnoksi vasta paremman puutteessa, sitten kun paljon muutakaan syötävää ei ole enää tarjolla. Tiheässä kuusikossa ei ole yleensä paljon lunta, joten linnut voivat syödä marjoja pitkin talvea aina kevääseen saakka. Marjoja syövät linnut levittävät siemeniä, jotka itämään päästessään muodostavat oravanmarjalle tyypillisiä laikkukasvustoja.




Metsien kasvupaikkatyypeistä yksi lehtotyyppi 
tunnetaan nimellä käenkaali-oravanmarja-tyyppi. 


Se kasvaa kaikenlaisissa kangasmetsissä ja lehdoissa. 
Se kestää voimakasta puiden varjostustakin, mutta jää silloin yleensä steriiliksi.
Heinäkasvien kilpailua se ei kestä, vaan katoaa niityiltä ja heinikoista. 
Myös hakkuuaukeilta se katoaa. 




No niin. Missään ei kerrottu syövätkö oravat kasvin marjoja, 
mutta uskon että ne tietävät sen olevan myrkyllinen, koska 
emo sen poikasilleen opettaa, eli ei, 
oravat eivät syö oravanmarjoja... 





Ei kommentteja: