11.6.2016

Mitä muuta luonnosta nyt löytyy?




Suloiset vanamot kukkivat hennoissa varsissaan 
vaaleanpunaiset minikellot heiluen. 
Tämän kasvin löytääksesi saat ollakin tarkka.
Monet eivät ole koskaan 
sitä löytäneet. 

Vanamo, Linnaea borealis, on pieni ainavihanta varpu. 
Hentoinen kukkavarsi nousee noin viiden sentin korkeuteen, 
ja siinä on kaksi vaaleanpunertavaa kellomaista kukkaa, 
jotka tuoksuvat varsinkin yöaikaan. Vanamo kukkii kesä-heinäkuussa. 

Vanamo oli Carl von Linnén lempikasvi, joten hän antoi 
kasvin suvuksi omasta sukunimestään muokatun nimen. 

Vanamo on runsaimmillaan satavuotiaassa metsässä. 
Se viihtyy erityisesti mustikkatyyppiin kuuluvilla kuivissa 
ja tuoreissa kangasmetsissä. Sitä tapaa myös hakkuilta ja tienvarsilta. 

1900-luvun puolivälissä vanamo kuului Suomen kahdenkymmenen 
yleisimmän kasvin joukkoon, mutta lajin määrä on 2000-luvun alkuun 
mennessä pudonnut puoleen. 
Tämä johtuu vanhojen metsien vähenemisestä. 


Vanamo on vanha rohdoskasvi, jota on käytetty esimerkiksi 
Venäjällä hermosto- ja selkävaivoihin. Vanamoista tehdyn uutteen 
on uskottu myös auttavan rakkausasioissa. 
Kaunis, hento ulkonäkö ja kukan hyvä tuoksu on tuonut vanamon 
myös kaunokirjallisuuteen. Esimerkiksi runoilija Eino Leino 
kirjoittaa vanamosta runossaan Nocturne.  




Mitä muuta suolla ja metsässä näkyy tähän aikaan eteläisessä Suomessa?


Koska meillä on yläkerta nyt (tällä kertaa, tämän kesän teema) remontin vallassa ja sieltä on tuotu kaikki irtaimisto alakertaan muovikasseihin, suureen kasaan olohuoneeseen joka on peitetty pölyn varalta, en löydä nyt perhoskirjaamme enkä saa määriteltyä tätä valkoista kaunotarta jollaisia oli paljon liikkeellä metsässä viime viikolla. Jos tunnistat perhosen, niin kerro toki mikä se on. =)




Suopursu, Rhododendron tomentosum. 

Vaikka suopursu on lievästi myrkyllinen, sitä on muun muassa Suomessa ja Ruotsissa vanhastaan käytetty sekä rohtona, mausteena että desinfioimiseen. Ulkoisesti suopursua on käytetty kääreinä reuman ja ihotautien hoitoon tai sisäisesti nautittuna teenä. Sitä on käytetty myös viinan ja oluen maustamiseen. Suopursujen lehtien ja kukkien keitinvettä käytettiin syöpäläisten hävittämiseen kotieläimistä ja koiperhosten ja luteiden karkottamiseen. Aikaisemmin suopursurohdosta saattoi ostaa Suomessa apteekeista. Myös muualla suopursu on tunnettu rohdoskasvi.
Suopursulla on voimakas, joillekin ihmisille helposti päänsärkyä aiheuttava tuoksu.




Metsätähti, Trientalis europaea. 

Erikoisen, seitsemän-terälehtisen kukkansa takia metsätähti on tunnettu Suomessa 
myös nimellä seitsentähti. Kasveilla seitsemän on erittäin harvinainen kukkalehtien määrä. 
Ilmankos toinen kuvani tähti onkin vain kuusisakarainen... =) 
Tiesitkö että Suomalaiset ovat antaneet myös monia muita nimiä metsätähdelle, 
joista yleisimpiä ovat aamutähti, tähtikukka ja päivänkämmen.
Wikipedia 


Aina olen metsätähdistä pitänyt... =) 



Sammaleetkin kukkivat. 




Sananjalka, Pteridium aquilinum. 

Sananjalka on sellaisenaan myrkyllinen kasvi,mutta Japanissa sen versoja syödään ryöpättynä.
Sananjalka on saanut suomenkielisen nimensä juurakon poikkileikkauspinnan kirjoitusta muistuttavasta kuviosta. Keväällä sananjalan nuoret lehtiversot näyttävät nyrkkiin puristuneilta ihmiskäsiltä, siksi sananjalkaa on kutsuttu myös kuolleenkouraksi. 

Suomessa tavataan ilmeisesti kahta sananjalan alalajia: lännensananjalkaa (ssp. aquilinum) ja sananjalkaa (ssp. pinetorum, myös ssp. latiusculum). Lännensananjalan lehtiruoti on pyöreän nelisärmäinen ja lehtilapa pysty tai yläviisto. 
Sananjalan lehtiruoti puolestaan on liereä ja lehtilapa melkein vaakasuora. 

Kuivattuja sananjalkoja on käytetty eri puolella Eurooppaa moneen 
 tarkoitukseen: muun muassa patjojen täytteeksi, polttoaineena, saippuan 
korvikkeena ja eläinten kuivikkeina. Kansanlääkinnässä sananjalkaa on 
käytetty esimerkiksi lääkkeenä kihtiin ja suolistomatoja vastaan.

Kasvin nuoria lehtiversoja syödään muun muassa Japanissa salaatin tapaan, 
vaikka sananjalka sisltää aineita jotka voivat aiheuttaa mahasyöpää. 
Tässä "kuolleenkoura"-vaiheessa se kelpaa laimeassa leivinsoodaliuoksessa 
keitettynä parsan korvikkeeksi.







Sanotko sinä tätä kasvia ketunleiväksi 
niin kuin minä, vai käenkaaliksi? 

Käenkaali eli ketunleipä, joskus myös revonrieska (Oxalis acetosella) on 
monivuotinen, 5–10 cm korkea, hento ruoho, joka kasvaa Suomessa 
 yleisenä Etelä- ja Keski-Suomen lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä 
 harvinaistuen Rovaniemen ja Kuusamon korkeudelle asti, 
jota pohjoisempana se ei kasva. 

Vastaherttaiset lehdykät painuvat alaspäin öiseen aikaan ja huonolla säällä. 
 Touko-kesäkuussa hieman lehtien yläpuolelle yksittäin vanojen päähän avautuvat  
kukat ovat terälehdiltään valkoisia ja lilasuonisia, toisinaan punertavansävyisiä. 

Käenkaalin kotahedelmä on kooltaan 3–4 mm. 
Käenkaali (tai ketunleipä) 
on ravinnoksi kelpaava kasvi. Se on happaman makuinen 
ja se sisältää oksaalihappoa. C-vitamiinipitoisuutensa ansiosta sitä on 
käytetty aiemmin kansanlääkinnässä keripukin hoitoon. 





Tänään on Museoautojen päivä.




12 kommenttia:

  1. Käenkaaliksi olen tottunut tuota minäkin sanomaan. Suopursun voimakas tuoksu ja migreenistä kärsivä pää ei ole hyvä yhdistelmä....olen senkin kokenut..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =) Meilläpäin se todellakin on ketunleipä. =D
      Itsekin olen migreenialtis, mutta ei tuosta raikkaasta tuoksusta ole minulle koskaan tullut migreä. =) Hassu juttu. Mutta esim jostain miesten vahvasta partavedestä saattaa migre saapuakin. Tai homeen hajusta. Tai maalin hajusta jne. Eli ei luonnontuoksuista vaan kemiallisesti valmistetuista. Niin me ihmiset olemme erilaisia.

      Poista
  2. ihanaa, onko siellä vanamo, metsätähteä olen yrittänyt saada viihtymään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsätähti ei taida niin vain juurtua sinne minne ihminen sen haluaisi siirtää. Sillä on oma mieli. =) Tähtimäinen sellainen. =) ♥

      Poista
  3. Kauniita metsäkuvia! On se meilläkin päin ketun leipä. T: Sini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sini =)

      Hyvä hyvä! Se on mukava nimi. =))))

      Poista
  4. Joku vuosi sitten aloin ihmetellä suloista tuoksua juhannus illassa... Siellä muutaman metrin päässä metsässä kukki vanamot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Niiden pienen pienissä kelloissa on ihmeellinen tuoksu. ♥
      Sellainen jäljittelemätön.

      Poista
  5. Täytyypä hieman perehtyä mitä askeleiden juuressa kasvaa, kiitos opastuksesta.

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. Aivan sen kun saisi pulloon. =) ♥
      Blivillä on kuulemma vanamon tuoksuinen käsisaippua. Ei ole tullut koskaan vastaan missään mutta kun näen sellaisen, ostan ja haistelen, onko se täydellinen. =))))

      Poista


♥ Kiitos kommentista! ♥