9.6.2016

Hopeapajun alla




Pihan vanha suuri hopeapaju eli hopeasalava
Salix alba, tekee aikamoista sotkua. 
Kova tuuli karsii siitä usein oksia, suuriakin. 
Toisaalta eipähän trvitse kiivetä sahailemaan niitä pois erikseen. 
Paitsi pari oksaa on Hanikin siitä joutunut poistamaan. 

Hopeapajun urvut täyttävät pihaa tällä hetkellä.
Syksyllä se luovuttaa lehtensä hiukan viiveellä, 
kunnolla vasta kunnon pakkasten jälkeen. 
Siihen asti se vain ripottelee niitä sinne tänne. 

Silti en luovu puusta. 
Sellaisia on enää harvassa pihassa, 
komeita suuria hopeisia 
riippaoksaisia pajuja. 

Meidän hopeasalavassa on pönttö 
jossa on tänä kesänä jo pesinyt ensin 
sinitiainen ja myöhemmin 
kirjosieppo toisen 
kesäpesueensa. 

Eräänä päivänä tässä 
menneenä, kuulin sisälle 
merkillistä kovaa ääntä. 
Parvi kottaraisia oli valloittanut 
hopeisen puumme ja huuteli toisilleen 
kovalla äänellään, ennen kuin lensivät 
tiehensä jonnekin muualle. 





Oskari Orava torkkuu yleensä päivänokoset 
samaisessa pihan hopeapajussa,
joskus ihmeellisen ohuellakin oksalla roikkuen.


Kettukaverimme joka aika ajoin käy pihavierailulla, 
sai miltein viime tiistaina saaliikseen sorsan, jota se jahtasi 
pihassamme, siinä puuhassaan onnistumatta. 
Sorsa pääsi pakoon mutta menetti muutaman höyhenen 
jotka jäivät aamuun asti pihaan muistoksi jahdista.

Pihakettuja on useampikin 
koska edelliskerran pihalla näkemäni kettu oli 
pulskemmassa kunnossa ja kokonaan keltainen 
hännänpäätä lukuunottamatta. =)


Siellä se samaisen hopeisen puun alla nuuhki
minne sorsa meni! 

Varikset joilla on jo pesästä lennähtäneitä
kookkaita poikasia lähimetsässä,
saapuivat partiona ja ajoivat ketun tiehensä.


Tyttösorsa jäi paapattamaan läheiselle kevyenliikenteen 
kaistalle. Se seisoi keskellä tietä marmattaen 
niin, ettei siitä kohtaa kävelevä vanhempi 
naishenkilökään uskaltanut liikahtaa, ennen 
kuin sorsa otti ja lensi kohti pohjoista.


Sanottakoon että kettu jahtasi pihaamme 
sen etelän suunnalta, emme tiedä mistä, 
sillä lähimpiin järviin on meiltä matkaa 
monen monta kilometriä.

Tarina ei kyllä kerro,
lensikö sorsa myöhemmin mahdollisen
uroksen ja poikasten luo etelän suuntaan...






2 kommenttia:


♥ Kiitos kommentistasi! ♥