22.1.2016

Joulu on haikeudella siivottu pois









Suuresti odottamani erityinen viimeinen joulu pikkutalossa
 ei mennyt ihan niin kuin olin unelmoinut. 







Pikkukammari odotti jouluisena että me kaikki 13 istuisimme sen suuren pöydän äärelle rupattelemaan, maiskuttelemaan jotakin ja kuuntelemaan taustalta joululauluja, lukemaan satuja, pelaamaan jne...


Kaakaon kanssa syötäisiin suklaatähtitorttuja...
Eihän sitä koskaan tiedä.
Ihmeitäkin tapahtuu.
Nyt ei kyllä tapahtunut ihmeitäkään.
Siksipä mekin päätimme lopulta karata etelään
kun pikkutalojoulusuunnitelma oli kuroutunut tyngäksi.


Maman ja osan perheestäni näin reilusti yli kolme viikkoa joulusta, sitten vasta kun paranin influenssasta, joka iski palatessamme etelänreissusta.
Mamalla on slaavilaisen runsaasti kaikkea ihanaa koristelua 
kauniissa kodissaan jossa jollain lailla on joulu aina. 






Osa Murusista kävi viimein viime viikonloppuna jouluilemassa 
luonamme ja toi meille lahjuksiakin. Muistivat mm minun kirsikkasuklaarakkauteni ja Late sai vihreitä kuulia... =)


Siksi joulu odotti meillä vielä, että kaikki halukkaat näkisivät millaiseksi olin pikkutalon koristellut. 



Joulukukat kyllä olivat siihen mennessä kuvia,
muistoja ja muistikuvia vain. 



 Toissapäivänä keräsin joulun 
pikkukammarin pöydälle. 



Pakkasin kaiken huolellisesti 
kolmeen laatikkoon.
Yhteen valkoiset, toiseen kultaiset. 
Kolmanteen laitoin punasävyiset 
joulukoristeet. 



Yhteen laatikkoon livautin mukaan 
kaikki 13 joulukorttia 
(miten hassu sattuma!) jotka tänä 
jouluna saimme. 
Meiltä oli lähtenyt maailmalle 70 korttia. 

Niiden saatujen korttien 
perusteella lähetetään ensi vuoden joulukortit. 




Syystähti ehti kasvattaa reissumme aikana
paljon uusia vihreitä alkuja.



Pikkukammarimme katselee ensi jouluna jonkun muun perheen joulunviettoa. Kohta meillä alkaa ahkerointi ja pohdinta siitä, minne laittaisimme ylimääräisiä tavaroita ja huonekaluja, 
jos me jonnekin kaksioon tästä vaikka muutamme.


Joululahjaksi jo jotain muistoja jaoin pois
tänne ilmaantuneille Murusille. 



Pari hassua joulukuusta alkoi kasvatella uusia alkuja.
Tämä kuusipuu saa vielä olla sisätiloissa,
tuolla kahden kerroksen välissä.

Ihan selvästi puulla 
on jo kevät mielessä. 

Niin on minullakin.



6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Halaus
Oli haikeasävyinen kirjoitus tämä. Sinun joulukuvasi oli ihanat.

SS

Una R kirjoitti...

SS ♥

Anonyymi kirjoitti...

Minä olisin voinut möhkyillä teillä vaikka kuinka ;-). Ennen joulua kun laitoit kuvia joulukammarista ja puhuit kaakaosta ja Elviksestä niin olit, että JEI!

SS

Una R kirjoitti...

Hih, SS, mitä on möhköily? ;)
Joskus vaan suunnitelmat muuttuvat eikä siinä mtn.

Elviskin on sijoitettu takaisin cd-kansiensa väliin lepäilemään.
Ei sentään ole poistunut rakennuksesta. ;D

Anonyymi kirjoitti...

Möhkyily on haahuilua, hengailua, oleilua. Mä olisin liimautunut teille. Sä olisit varmaan tullut jo sanomaan, että eiks se olis aika lähteä kotiin.

Se on hyvä, että Elvis on yhä siellä!

SS

Una R kirjoitti...

Olin reissailemassa ja vähän pätki nettiyhteyden ja siksi viive vastauksissa, sorry, mutta ok, kiitos nyt tiedän mitä on möhköily ja miihailu... ;)