29.8.2015

Syksy alkakoon




Ihan varmasti pilvessä 
OLI 
sydämenmuotoinen vaalea aukko, 
kun lähdin sisältä hakemaan kännykkää, 
mutta taivaan ilme muuttui
kun pääsin takaisin ulos. 





28.8.2015

Tulevaisuudensuunnitelmia ja hyvästijättöjä










 

Olemme tulleet päätökseen,
nyt kun tämä talo on korjattu,
että laitamme sen myyntiin
viimeistään ensi kesänä.


Meillä on uusia 
tulevaisuudensuunnitelmia.
Myös miehen pitkät työmatkat
ovat yksi seikka päätökseemme.















Seuraavalla tämän talon asukkaalla ei ole näitä samoja
ongelmia ja ongelmallisia remontteja.

Toivon, 
seuraavan talonomistajan 
vähän rakastavan muutamaa
kirsikka-, omena- ja päärynäpuuta, 
ja kaikkia tämän pihan kukkia. 

Tai 
edes yhtä ainoaa... 


Nyt pitää alkaa inventoida mitä kaikkea 
voisimme myydä pois, 
tehdäksemme muuttokuormastamme pienemmän. 


Vietetään nyt ensin joulu tässä kaikessa rauhassa. 
Viimeinen joulu Pikkutalossa.




Ei enää multapurnukoita






 Tulee kalliiksi kasvatella kukkia, yrttejä jne
raahaamalla ensin tammikuussa kotiin erikoismultaa, 
kaikenkokoisia ruukkuja ja purkkeja, hankkia niille
keinovalaistusta ja samalla pitää taimihuoneessa tiettyä
lämpöä yllä, hoivata hentoisia pikkutaimia
kuukausitolkulla oma sydän syrjällään, 
kantaa vettä vinttiin pikku purnukoille, 
jossain vaiheessa höösätä kaikki purkit alakertaan, 
jatkaa samaa hössötystä niiden kanssa alakerrassa, 
kunnes tulee aika raijata kaikki kasvit kasvihuoneeseen 
ja pihalle, jossa sama höösäys jatkuu koko kesän
niille kasveille, jotka alkumetreiltä hengissä selvisivät... 



Edullisempaa on ostaa valmiina ison kasvihuoneen 
tuottajalta kukka, yrtti tms valmiina taimena 
sitten kun sen voi huoletta laittaa kevätkesällä pihalle. 

Koskaan ei voi sanoa ei koskaan,
mutta nyt ainakin pidän multapurnukkapuuhasta taukoa.
Meillä ei oikeastaan ole tällaiselle harrastukselle ollut koskaan
edes ylimääräisiä tiloja. Joskus taimille on tässä varhaisessa
vaiheessa jo tapahtunut onnettomuuksiakin...





Myynkin pois mm sinipunavaloisen Nasa-lampun, 
jollekin seuraavalle taimikasvatukseen hurahtaneelle,
jolla on tilaa tälle harrastukselle.

Kasvihuoneen runkokin (vain runko) olisi myytävänä.
Tuulenmyräkät rikkoivat siitä kahdesti muoviosia,
joten muoviseinämät eivät kuulu kauppaan.
- Mutta käsistään kätevähän osaa
tehdä runkoon uuden muovituksen.


Aika 
aikaa 
kutakin. 



27.8.2015

Apilantuoksua








Syksyisennäköisten puna-apiloiden
haikeaa hyvästijättöä kesälle. 





Kyllä ne kesäkukat
vielä himpun verran tuoksuvat,
mutta ihan pian ruskeiksi nuutuvat, 
kunnes kokonaan katoavat.




Onneksi taivahalta tulee jälleen
tämän kuivan jakson jälkeen vettä,
niin luonto ei ihan vielä
muutu kokonaan oljenkeltaiseksi.



Tässä valkoapiloita ja sinisiipiä
muutaman kesän takaa...








26.8.2015

Suut makiaksi




Näimme viime viikonloppuna osan Murusista.
Piipahdimme lauantaina Tampereelle,
kun veimme esikoisen kotiinsa sinne kaupunkiin.
Samalla pääsimme hakemaan ikeasta pari harkittua juttua kotiimme 
ja teimme sitten treffit uudelleen esikoisen ja avokkinsa kanssa, 
kun meille kehuttiin jotta 
Pyynikin näkötornin kahvilasta 
saisi maailman parhaimpia munkkeja, 
jopa gluteenittomia sellaisia! =D  

Siellä pihassa oli tuollainen hauska kyltti. 



Mahtavat näköalat oli kyllä Pyynikillä,
maailman suurimmalla
jääkauden aikaisella soraharjulla. 
Itse torniin en kavunnut... 
Erityisesti minun silmääni pisti se, ettei maastossa ollut 
yhtään ainoaa roskaa. Kaikki oli siistiä ja puhdasta.
Pointsit siitä!! 



Ja entäs ne munkit sitten? 
Ne olivat oikeasti aivan mahtavia! 
Niin gluteenittomat kuin 
gluteenillisetkin!
Niistä Pyynikki sai tuplapointsit!! =D 

Kuvassa gluteeniton munkki. =)

Kannatti kyllä mennä!
Oli hyvät munkit ja suosittelemme sydämestämme. =)


Yksi asia kyllä oli huolestuttava.
Nimittäin jyrkän tornille johtavan asfaltoidun ajotien reunus
oli yllättävän korkealla verrattuna jalankulkijoiden kaistaan... 
Poispäin kävellessämme vieressämme kulkeneen
pariskunnan nainen kaatui sen yhtäkkisen jyrkän
reunuksen vuoksi tielle katsottuaan muualle!!! =(
Miksi niin suuri korkeusero? 
Toivottavasti hän ei satuttanut pahasti itseään.
♥ 








Keskimmäinen oli avokkinsa kera Puolassa viime kuussa ja toi meille 
viikonloppuna tuliaisina mm näin hienon kaksikerroksisen
 suklaakonvehtirasian. 




Sain myös tämän suloisen lumisadepallon! 
Ihana kun muistavat, että mie niitä keräilen... =)

Pallon sisus kuvaa Wieliczkan suolakaivosta, jossa
astmaatikon olisi hyvä ja helppo hengitellä.


Ihan selkeästi siinä onkin suolakärryt. =)



Kiitos Muruset.
Oli vaihtelua remppaviikonloppuihin. =)


Rempataan jälleen ensi vkl...




25.8.2015

Appelsiinintuoksua pelakuunlehdissä






Tämä Orange Fizz Geranium pelargoni tuoksuu sitrukselle, 
tai siis nimensä mukaisesti appelsiinille 
lehtiä hiukankin hypisteltäessä. 




Tämän pelargonin lehtiä voisi jopa syödä
esim salaatissa, 
mutta enpä minä raaski riipiä sen lehtiä meidän ruuaksemme, 
kun oikeaa salaattiakin on olemassa. 




Nämäkin kaksi pelakuuta ovat Plantagenin pikkuruisista kevättaimista.
Näiden kukkimisen odottaminen on ollut hartaan pitkäaikaista.


Miten kesän viileys ja pimeys vaikuttikin niin ihan kaikkiin pelargoneihini, 
ettei mikään niistä meinanut kukkia millään, ennen kuin nyt vasta elokuussa.
Kasvoivat vain pituutta kamalasti.



Nyt ne vihdoin ihan varovasti kurkistelivat ensin, 
uskaltaako tänne kukkiaan laittaa lainkaan.
Onneksi vihdoin uskalsivat.





Osa pelakuista onkin jo nostettu sisätiloihin ikkunalaudoille lämpimään,
nuppujaan avaamaan, koska yöt ovat jo aika kylmiä, siitä huolimatta että
sääennusteet ehdottelivat meille trooppisia lämpimiä öitä...
- Mutta onhan tropiikissakin yöt kylmiä!  =D

Kylmässä pelakuu ottaa itseensä, ja kun sen sitten vasta tuo sisätiloihin,
se tiputtaa loukkaantuneena kaikki lehtensä.


Jotkut yksilöt eivät valitettavasti mahdu sisälle millään
ja ne joutuvatkin uhrautumaan ikuisiksi tämän kesän 2015 ulkokukiksi. 


Jospa tulisi se paljonpuhuttu leuto pitkä syksy.
Joskus syksyt tosiaan ovat jatkuneet tammikuulle saakka.
Olen nähnyt komeita pelargoneja ja muhkeita muratteja ulkoruukuissa 
vihreinä mm Lahden Sibeliustalon edustalla vielä tammikuussakin,
kunnes joku on ne korjasi pois...  =)


Värityskirja!



Onpa hauskaa
 väritellä kuvioita,
 miettiä harmonisia mandaloita
ja kaikkia onnellisia asioita
kuin lapsi.

Jokainenhan on joskus piirrellyt kuvioita läksykirjoihin tunneilla
tai mihin tahansa paperiin puhelimessa ollessaan, sillai mitään ajattelematta,
samalla sujuvasti kuuntelemalla.

Samalla lailla näitä kuvioita voi värittää rentoutuakseen jostain
ja vain antaakseen käsilleen työtä.
Ei sen käsityön aina tarvi naisillakaan olla neule...

Ihan kuin kuin saisi luvalla vetelehtiä värikynä kädessään... =)

Voitin aikuisten värityskirjan
sekä 12 kpl pakkauksen puuvärejä
Sinooperin arvonnassa!

Kirjan materiaali on korkealaatuista, mukavan paksua kiiltävää kartonkia,
joten taidanpa ostaa ensi kauppareissulla myös tussikynät itselleni,
- tosi pitkästä aikaa... =D



Silti... vaikka aika lapsenmielinen olenkin,
tunnen vähän huonoa omaatuntoa jos istun vaan
värittelemässä, kun olisi muitakin kotihommia.
Mutta sitten annan vaan mennä! ;)


Luulen kyllä, etteivät leikki-ikäisten vanhemmat voi
lastensa hereilläollessa värittää näitä kuvia...
-Koska lapset tahtoisivat kanssa, vaikka heillä olisi omiakin...! ;)


Kiitos Sinooperille!

PS:

Olipa hauska juttu, kun ystävä kertoi
omien tuttujensa luulleen, että "aikuisten värityskirja"
tarkoittaa jotain K18 kuvia!!! 
Ei toki. Mutta varmaan joku sellaisenkin
pian keksii...

24.8.2015

...koska kerran piditte edellisestä niin...



...tässä lisää Kuningatar Maryn kuvia. He ovat muuttaneet terassilta sisään ikkunalaudalle, huoneeseen josta tulee nyt peräkammari ja jakkas saadaan sisustettua se,
niin näytän huoneesta enemmänkin.



Oma Mamani tänään käväisi ja ihastui huoneeseen.



Äiti-pieni oli kerännyt minulle punaisia, mustia ja valkoisia herukoita, kun en itse ehtinyt viikonloppuna mennä niitä keräämään, ja toi ne sitten minulle. Olin ihan hämilläni kun tiedän, miten Maman jalat ovat kipeät ja miten kauan marjojen keräämisessä aina menee. Vaikka jopa istuisikin  kerätessään, niin herukoiden keruu on aina hiukan tylsää, juu-juu ainakin oli lapsena...
Siksi tässä pihassa ei ole yhtään herukkapensasta. =)





Mama toi myös ihanan vahvasti tuoksuvan jättimäisen liljankukan,
tuon suuren. Se peittoaa minun pihaltamme sisään
jo toissapäivänä hakemani meidän pihan suurimman liljan... =)

Mepä istuimme siis puolivalmiissa peräkammarissa kaffeella...

Herukoista tehty mehu on kyllä ihan herkkua, sekä vispipuuro jne, sitten talvella.
Mehukeitintä minulla ei ole, mutta teen aina ns pikamehua, eli kiehautan jäiset marjat kattilassa pienessä vesimäärässä, siivilöin pois kuoret ja lisään seokseen sokeria, kiehautan,
laitan kannuun ja jäähdytän. Säilyy lanttaamattomana jääkaapissa n viikon.

Teen tätä pikamehua flunssakaudella.
Meillä ei ole kylmäkellaria eikä jääkaapissakaan kovin paljoa
ylimääräistä tilaa, joten en keittele mehua pulloihin valmiiksi
syksyisin. En myöskään täytä pientä pakastintamme marjoilla,
koska minulla ei koskaan ikinä ole heinäkuussa rahaa ostella
mansikoita. Saahan niitä sitten talvellakin joko tuoreena
tuontitavarana tai sitten valmiiksi pakastettuina. =)








Mutta hei, palatakseni muihinkin kuningattariin,
niin näissä kuvissapa niitä.  
Mamakin näihin ihastui kovin.
Yhden valkoisen Kuningatar Maryn saan ehkä talvetettua.



Samoin yhden vanhanroosan Mårbackan...




ja ehkä yhden hailean violetin Prinssi Nikolain... 




Paljon näitä kukkaruukkuja ei vintin ikkunoiden ääreen talvetukseen
mahdu, mutta sopu antaa joskus sijaa...

Tässä keittiön ikkunaa
juuri tältä hetkeltä.
Mårbackoja ja prinssejä. =) 







23.8.2015

Kuningatar Mary











Näistä olenkin jo hieman aiemmin vihjaillutkin:

Kuningatar Mary on valkea,
hieman vihreään vivahtava pelargoni.
Kuningattarien alut olen keväällä hankkinut Plantagenista,
silloin taimet olivat pikkuriikkisiä, n kolmen senttimetrin kokoisia.

Nyt ne kuukausien odottelun jälkeen
vihdoin kukkivat. 







Ikinä ei ole kesällä ollut näin vähän kukkia pelargoneissa, 
kuin nyt, kun kasvukauden ajan oli pimeää, harmaata ja viileää.

Pelargoni rakastaa aurinkoa 
lämpöä ja vettä 
mutta sopivassa suhteessa. 
Nyt se suhde on ollut karikolla. 




Remontin aikana kuningattaret olivat ensin kasvamassa kasvihuoneessa,
jossa ne venähtivät vain pituutta. 







Nyt kuningattaret
- tässä vielä niin ihanan nuppuiset -
kurkistelevat terassilta elämää pihassamme,
ja nyökyttelevät maltillisen majesteetillisesti kaikelle.





22.8.2015

Epätodellinen verenpisarankukka




Ihan uusi tuttavuus ikinä,
oli tämä erikoisenvärinen Fuchsia blue satin verenpisara,
joka lähti mukaamme keväällä mini-minitaimena Plantagenista.

-Samoin pari lajia pelargoneja, joista myöhemmin enemmän.-   

Ensin kaikki minitaimet olivat keittiön ikkunalla kasvamassa noin 
1½ kuukautta. Kesäkuun alkupäivinä siirsin ne kasvihuoneeseen. 
Kolmisen kuukautta kasvihuoneessa kasvettuaan ne viimein
puhkesivat kukkaan. Odottavan aika on joskus pitkä.





 Pisaraisena nuppuna kukan väriä 
ei oikein voi edes arvata... 




Mutta kun se avaa vaaleat terälehtensä 
ja sininen sisus paljastuu, saa katsoja haukkoa henkeä.


Ihan epätodellinen väriyhdistelmä! 




Kukka kasvaa kukkalaatikossa, mutta olen hieman sitonut yhteen sen oksia 
ettei se harottaisi kovin leveälle alueelle, ihan sen omaksi parhaaksi, 
ettemme ohi kulkiessamme vahingossa katkoisi sen ihania kukkalatvoja.




Vanhetessaan kukan terälehdet muuttuvat
enemmän violeteiksi ja sinisyys väistyy taka-alalle. 





20.8.2015

Hajulaukka



Tämä kellokukka on kuin aikuisten värityskirjaan 
puuväreillä väritetty eikö vain? =) 

Miten meinasinkin melkein unohtaa mainita 
tämän kevään ihanan kukkapenkkini uutuuden, 
hajulaukan, Allium siculum.

Näin ensimmäiset hajulaukat Maman puutarhassa, jossa ne ovat
mukavasti päässeet leviämään. Tykästyin kovasti kasviin ja niinpä
viime syksynä tilasin sitä sipuleina nettikaupasta,
ja istuttelin sinne tänne, meidän pihaamme.



Keväällä kukkapenkistä ilmaantui ensin suippoja pitkiä lehtiä,
ja niiden perässä kohta pitkänhuiskea kukkaputki,
joka kukki kesä - ja  heinäkuussa. 

Kukan nimi ei ole mitenkään mieltäylentävä, 
mutta itse kasvi on mielestäni mielenkiintoisen ihana.


Kasvin nimi tulee kuulemma siitä,
"kun kasvin lehtiä murskaa 
niin ne haisevat pahalle."  


Paitsi että  
kenen mieleen nyt tulisi mennä 
murskaamaan kukkien lehtiä? 

Itse olen havainnut muutaman kukan maljakkoon leikattuani
varren tuoksuneen hetken vahvasti ruoho-
ja valkosipulin sekoitukselta, mutta tuo
- minun mielestäni - ihana, eikä tippaakaan paha,
ruokainen tuoksu
hälvenee kyllä pian.

Maljakon vedessä kukka ei enää tuoksu.
-Tai haise, niin kuin joku sanoisi,
joka ei sipulista pidä... =)


Syksymmällä elokuussa kukkavarren 
päässä oleva kukinto muuttuu 
tällaiseksi minisipulirypäkseksi.  
Kukkalatva nousee pystyyn ja 
kukkien tilalle ilmestyy pieniä sipulinnäköisiä 
koteloita, jotka ovat pullollaan siemeniä. 




-Tai olisi ollut ellei se pahuksen
viriili viheliäinen ukkofasaani olisi vieraillut jälleen
pihamme kukkapenkeissä ja syönyt näitäkin pois!

Onneksi ehdin ottaa kuvia näistä... 
Valitettavasti se otus on päässyt tosi pahasti 
kukkasipulien makuun. =(

Näistä minisipuleista se pahus sai aikamoisen hikan,
joka lopulta paljastikin ukon ikävän vierailun pihallamme.
Mies hääti linnun pois.

Näin kukkapenkistä miten iso lintu oli jälleen kaivellut
 syviä kuoppia, kaivanut maastakin esiin kukkasipuleita ja
hakannut ne pilalle...

Argh. Inhoan sitä lintua!
Se raahaa joskus mukanaan naaraiden haaremia
mutta niiden naaraiden en ole nähnyt syövän kukkasipuleita.


PS:
Kuinka pitkäikäinen fasaani oikein on,
koska tämä on jo viides kesä kun se mokoma
käy tuhoamassa kukkasipuleita?

Luin nettilehdestä että: 
Fasaani on mieluisa pihavieras. 
Hah! 

Ei meillä, todellakaan!
Se on syönyt jo kymmenien eurojen arvosta
köyhän runoilijan kukkasipuleita. Snif.


Älkää tarhaajat päästäkö 
niitä enempää Suomen luontoon!



19.8.2015

Punahehkuvoimaa






Olen sen ennenkin todennut, miten 
mausteisen punaisesta väristä 
saa voimia, esimerkiksi väriin pukeutumalla 
tai kaikkea punaista katselemalla.





Puutarhalehden mukana keväällä saapui pussillinen 
ihan meidän talon värisiä punaisia koristekrassien siemeniä.

Kiitos lehdelle!

Kuvista näkee varsin helposti,
mitkä kukista ovat kasvaneet ulkona
ja mitkä kasvihuoneessa,
tillien kainalossa. 
 

Punainen krassi onkin tosi kaunis. 


Aamu-usvaa samettisella pinnalla...


 Nyt vihdoin olen oppinut, etteivät krassit 
kiipeä, vaikka niin siemenpussin kyljessä ehkä luvataan. 
Mutta ne voi istuttaa avomaalle jolloin kasvi 
saa vaeltaa maanpeittokasvina pitkin maan pintaa 
niin kuin villit krassit etelän maissa, tai voit 
sijoittaa ruukussa krassit jonnekin korkealle, 
jotta sen versot voivat riippua alaspäin. 







Laitan loppuun vielä hehkuvan punaisen silkkisen unikonkukan,
joka on ilmaantunut monine nuppuineen esiin paikasta, 
johon ensimmäisenä syksynämme täällä asuessamme siemeniä 
tiputtelin. Kun unikko ei seuraavana keväänä ilmaantunut esiin,
luulin jo ettei koskaan... Melkein unohdin koko kasvin.

Vähän oli pitkä itämisaika, mutta
parempi myöhään kuin ei silloinkaan. =) 


18.8.2015

Omenapuu luuli että nyt se kevät tuli...







Antonovka-omenapuumme ei keväällä tehnyt kukan kukkaa. 

Viime sunnuntaina mies huomasi 
ohikulkiessaan puussa olevan nyt juuri 
kauniita valkoisia omenankukkia. =D






Eivät taida nämä kukat ehtiä kehittyä omeniksi 
vaikka kuinka olisi lämmin ja pitkä syksy. 




Tosin 
ovathan ne mehiläisetkin 
vasta nyt uskaltautuneet esille. 


Mutta melkein tässä taitaa käydä kuin sen yhden 
tv-sarjan nimessä: omenankukissa lunta...