31.3.2015

Hengitä vaan




Mikä ihmeen takatalvi? Nyt eletään vielä maaliskuuta ja maan vielä KUULUISIKIN 
olla valkoisena etelä-Suomessakin. Samoin huhtikuussa, jolloin vasta kevään pitäisi 
alkaa sulatella pikkuhiljaa lumia pois... Se, että lumi suli jo maaliskuussa täältä etelästä, 
 oli se outo ennakkokevät.



Luonto vaan vähän kiusoittelee meitä. Kuka käski laittaa jo kesärenkaat 
ja kesävermeet..? On sitä lunta ennenkin tullut vielä toukokuussakin. =))))


Ainoa hankaluus on, etten saanut tuoreita pajunkissakuvia koska on niin 
harmaata, joten käytän omaa kuva-arkistoani rakastamieni pajunkissojen kanssa. 

Se lienee sallittua. =) 






30.3.2015

Kannullinen silmänruokaa








Laventelisydän






Rakastan laventelin tuoksua. 


Tällaisia laventelisydämiä piti tehdä jo viime syksyn juhlallisuuksiin, 
mutta viime vuoden laventelisatoni oli aika minimaalinen.
Laventelit olivat kärsineet kovan kadon edellisen talven johdosta, 
eikä hellekesä paljoa auttanut loppuja selviytymään ja kukoistamaan. 
Kastelusta, hoidosta ja huolestuneista katseistani huolimatta 
laventelisato jäi surkeaksi.

Olen tilannut kokoelman erilaisia 
kuviosaksia, mutta ne kuulemma saapuvat 
luokseni vasta touko - heinäkuussa... 
Sitten saan leikattua kauniita reunoja. 
-- Ja parsinneulani kärki oli tosi tylsä! 
Pitänee ostaa niitäkin uusia... =) 





Tuo kimppu on oikeastaan kaikki, mitä viime vuonna pihalta 
sain kerättyä laventelinkukkia, Lavandula angustifolia.
Tässä niitä ovat kuivattuina 
ja osittain jo riivittynä.

Laventelinkukista piti tehdä jokaiselle 
juhliin osallistujalle oma huopainen sydän, 
jonka voi laittaa vaikkapa vaatekaappiin 
tai villavaatelaatikkoon 
karkottamaan ötököitä. 

Vaikka eipähän uusissa asunnoissa mitään ötöjä ole. 
Näissä vanhoissa taloissa sitä vastoin saattaa sellaisia jostain 
vanhoista purueristeistä joskus yllätyksellisesti esille kömpiäkin.














Otetaan esille Salli-mummon sydänpiparimuotti,
ja huopaa ja leikataan violetista huovasta kaksi sydämenpuolikasta.
Seuraavaksi pistellään pari nappia toisen sydämen koristeeksi,
  parsitaan pari neulanpistoa jolla yhdistetään miltein koko sydän, 
paitsi jätetään täyttöaukko, johon laitetaan täytteeksi
pikkuinen keko laventelin kuivia kukkia,
ommellaan sydän kokonaan kiinni 
ja tuoksusydän on valmis. 





Jotta laventelia olisi hieman enemmän 
tulevana syksynä, olen ostanut Lidlistä
tällaisen pienen annoksen lisää laventelin 
siemeniä kera minikasvihuoneen. 

Laitoin kasvamaan ne tänään,
koska laventeli itää hiiiiitaaaaaaasssssti.

Nimimerkki: NYT MUISTAN SEN,
viime vuonna hieman hötkyilin... 




29.3.2015

Tuoksu joka herättää nälän





Ocimum basilicum 


Tiedäthän tuoksun, jonka havaitessasi  
masusi alkaa kurista ja tulee hillitön nälkä? 
Minulle basilika, kuninkaiden yrtti, on sellainen tuoksuaromi. 

Tulee vesi kielelle 
jo basilikan nimestä. 

Tämä ihanan runsas ja pullea yrttiruukku on ostettu 
ihan paikalliselta kasvihuoneelta.

Oli onni matkassa että olimme autolla liikenteessä, 
sillä Intiasta kotoisin oleva, lämpimämpiin oloihin tottunut
basilika ei kestä alle +5 asteen lämpötilaa.
Sinä päivänäkin oli paljon viileämpää. 
Onneksi basilikaruukun sai käärittyä sanomalehteen 
ja tuotua lämpimässä autossa kotikeittiöömme 
tuoksumaan ja lehtiään ruokiin luovuttamaan.


Uskotaan, 
että basilika karkottaa kärpäsiä 
jos istutat
sen kesällä parvekkeellesi 
tai ulko-ovesi molemmin puolin. 



28.3.2015

Pääsiäisritarin kukka




Olipa kerran ritarinkukkasipuli, joka kukki suloisesti jouluna 2013


Kukinnan jälkeen se teki komeat lehdet ja pääsi 
puutarhaan, kylään kukkapenkkiin koko kesäksi 2014.
Syksyn tullen sipuli muutti takaisin pikkutaloon, 
jonka takan päällä se lepäili jonkun aikaa, 
kunnes lehdistään oli kaikki väri paennut. 



Niinpä sipuli vetäytyi talvilevolle vinttikomeroon, 
melkein pimeään, ja nukkui niin sikeästi, 
ettei herännyt edes joulutohinoihin.
Helmikuussa 2015 se yhtäkkiä haukotteli 
pimeässä komerossaan ja halusi päästä jo
esiin koska sillä oli kova jano. 



Jonkin ajan kuluttua kukkasipuli tunsi olonsa niin hyväksi, 
että pukeutui jälleen ihanaan punaiseen hameeseensa 
ja kikatti samaan maljakkoon päätyneiden marja-aronian 
nuppujen kanssa, ryhtyen juhlimaan kevään tuloa.

************


Edit:
Putosin eilen kännykkä kädessäni noista keskimmäisten kuvien
sisäportaistamme, ja nyt on pehva ja selkä komeilla mustelmilla,
käsivarsi nirhaumilla, puraistu posken sisäpuolesta palanen jne.
Villasukat olivat vähän turhan liukkaat ja oli kiire...
Nyt olo on ihan auts, auts... paha istua!
Onneksi kännykkä ei kärsinyt ilmalennosta.
Ehkä ei pitäisi portaita kävellessä
näprätä puhelinta... 


Tänään on Jotain kepin nenässä -päivä. Selfie-kepinkö?
Mie en taida mustelma-belfietä nyt näyttää... =P  


27.3.2015

Terveisiä marja-aronialta







Napsaisin pihalta villin aroniapensaan oksan veteen
sisälle pari viikkoa sitten huijaten sen biorytmejä 
ja saaden sen kukkimaan. 

Kevään lämpö ei siis ole 
monenkaan 
viikon päässä. 



Hentoja ääriviivoja.
Haurasta kauneutta. 






Toivottavasti tämä päivä on kaunis
ja mukava ja sopii ulkoilulle,
sillä nyt on Mene kävelylle puistoon -päivä.

Älä ajattele mitään ikävää.
Ole vain ja hengitä. <3
Olet tärkeä.




26.3.2015

Kevät supattelee






Kevät kuiskuttelee sinulle ja minulle 
ja puhuttelee meitä yhdessä. 
Se käskee meidät luontoon 
kävelemään käsi kädessä. 



Kuuleehan sen palaavien lintujenkin äänestä. 
Tiaisen haikeasta tityystä 
ja joutsenten komeasta trumpetintörinästä.



Tämä on kuin onkin kevättä. 


Keksi tälle päivälle teema





Jos olet miettinyt, miksi jollekin tietylle asialle
ei kukaan ole keksinyt omaa teemapäivää,
on asia mahdollista korjata tänään,
Mitä teemapäivää sinä haluaisit viettää? 


Vai haluaisitko vain bongata rauhassa lintuja? 
Sellaiseenkin olisi tänä Lintujentarkkailun päivänä
oiva mahdollisuus.


Joko olet havainnut lintupöntöissä asukkaita?
Ovatko tutut kesälinnut jo palanneet?


25.3.2015

Mitä ruusulle tapahtuu kun se kuolee?




.•♥´`♥•.¸¸.•♥´`♥•.


Joskus ei ulkoisesti paljon mitään
jos olet kuivannut ruusukimppusi...


...ja ne ovat muuttuneet hauraiksi...


...ruusuisiksi muistoiksi hetkestä, jolloin sait ne,
ja muistutukseksi niiden antajasta...



Ne kaikki eivät ole vielä kokonaan poissa. 


Vohvelipäivä


☆☆☆☆☆☆


Sen kunniaksi kuva muutaman viikon takaisesta 
vohvelista.
Nam.

Nyt sinunkin 
tekee mieli vohvelia... 
Nam... 


24.3.2015

Suklaata ja rusinoita






Haluatko kuulla rusinavitsin? 
 
No, bussilastillinen eläkeläisiä oli reissussa jossakin päin Suomea. 
Vähän väliä yksi mummoista kipitti bussin takaosasta kuskin luo ja tarjosi
tälle suoraan kourastaan tuoreita rusinoita. Kuski kiitti ja söi rusinat. 

Mummo palasi takaisin bussin takaosaan istumaan 
kunnes jonkin ajan kuluttua jälleen vaelsi kuskin luo kourassaan
mehukkaita rusinoita, jotka kuski otti ja heitti suuhunsa. 
-Kiitos, kiitos, mies kiitti.
 -Mutta mitäs te nyt minulle näitä koko ajan tuotte?
 Miksi ette syö itse näitä, kuski kysyi mummolta. 

-Kah, kun mie en oikeen tykkää rusinoista, mummo tokaisi ja jatkoi:  
-Mie imeskelen vaan sen suklaan niiden päältä. 
Niin sanottuaan mummo kääntyi
hymyillen taas kohti bussin takaosaa.  =) 






23.3.2015

Rimpsuverho mekosta





Meillä flunssakausi jatkuu,
mutta silti kaivoin ompelukoneen esiin ja
tekaisin keittiöön hieman vaaleanpunaista valoa
muokkaamalla entisestä mekostani rimpsuverhon. 
Minusta ainakin pinkit rimpsut näyttävät somilta
kapeassa keittiön ikkunassa, erilisessä tangossaan 
tuossa valkoisten pitsiverhojen keskellä. 
Ennustavat jo kevättä.





22.3.2015

Popcorn-ilta





En tiedä, rakastaako kukaan muu niin paljon popcornia kuin minä? Ne olivat suurta herkkuani jo lapsena. Hani on kyllä hyvä popparifani kakkonen ja viikonlopun suosikkihetki on molemmilla se, kun saunan jälkeen lauantaina paistetaan mikropoppareita tai perinteisesti paksupohjaisessa kattilassa paahdetaan näitä Asteekkien aarteita, täytetään niillä kulho ja köllähdetään kahdestaan sohvalle katsomaan jotain elokuvaa. Popparit loppuvat kyllä kauan ennen kuin elokuva.

Olen koettanut kasvattaa maissia puutarhassakin mutta aika hentoisella menestyksellä. Voisi kai niitä harrastuksekseen viljellä mutta jotenkin tämä maaperä soveltuu kukille paremmin.

Tyydymme ostelemaan grillattavat tähkät tuoreina kaupasta ja paukkumaissimmekin samasta paikasta valmiina kuivattuina maissinjyvinä. Kuumennus tekee niille molemmille kummia.

Historian vanhimmat valmiit popcornit on löydetty meksikolaisesta luolasta ja ne herkkupalat olivat 4000 vuotta vanhoja.
Jollain oli jääneet hyvät popparit syömättä... =)



PS: Tänään oli Pelleilypäivä. Muistitko pelleillä? =) 



21.3.2015

Kevätpäiväntasaus




Luonto onkin sekaisin, ainakin täällä Etelä-Suomessa, ja maa on paljas, ja tänään pääsin jopa haravoimaan pihaa. Ihania kevään airuita, lumikelloja ei näy kuin pieninä vihreinä piikkeinä kukkapenkeissä, (ne ovat nyt uudessa paikassaan, ja ovat oudosta talvesta menneet ihan sekaisin, kun tahtoisivat punkea esiin juuri LUMEN alta) mutta näiden toissakeväisten herkkien lumikellokuvien myötä toivotan sinulle onnellista kevättä.

Vaikka nyt, kuten on ennustettu, sataisi täälläkin lunta, ei se ole mikään takatalvi, vaan ihan tavalliseen maaliskuuhun kuuluvaa lumisadetta. =) Nyt meilläkin vielä kuuluisi ollakin maa valkoisena, vielä huhtikuussakin, ja silloin olisi ne ihanat hankikanteiset, joita lapsena niin odotin...




Isoisien perintöjä






Hanin isoisä nukkui pois jokin aika sitten. 
Todella nopeasti hänen suuri asuntonsa tyhjeni ja kaikki 
mitä aineellista hänellä oli ollut eläissään, katosi pois jonnekin,
ja asuntokin pantiin perikunnan toimesta pikaisesti myyntiin... 

Ihmettelin Hanille eikö kukaan ihan oikeasti tarjonut hänelle yhtään
mitään konkreettiseksi, fyysiseksi muistoksi isovanhemmistaan?
Ei ollut tarjonnut.

Hani juo aamuisin pannukahvia, kuten isoisänsä. Muistin tämän pikkuruisen 
kahvipannun jossa isoisänsä keitti aamukahvia itselleen, ja kai mummon vielä 
eläessä, myös hänelle. Mietin, olisiko pikkuinen kahvipannukin kenties jo 
poissa vai saisiko Hani edes sen muistoksi menneistä sukupolvista.
-Kysyisi edes. Ja hän kysyi. 

Kävi ilmi, ettei pikkuruista kahvipannua ollut kukaan ennen asunnon nopeaa myyntiä
vielä huolinut. Siispä tuon kaffeepannun sentään sai Hani perinnöksi isovanhemmistaan.

Nyt Hani keittää sillä aamuisin ennen tunnin suuntaansa
kestävää työmatkaansa vanhan ajan nostalgiset kahvit itselleen. 
Ehkä isoisän pannukahvien hyvän hengen turvin 
hän sitten lähtee ajoreitilleen. 





Itse en oikeita isoisiäni syystä ja toisesta saanut koskaan nähdä
mutta minulla oli isoisäpuoli, Lauri-Pappa-rakas,
josta niin ikään jäi minulle perinnöksi vain 
muistot, valokuvat ja tämä pieni puukauha, 
jonka Pappa veisti minulle ihan ikiomaksi.




Kauha on minulle rakas,
eikä sillä koskaan tehdä ruokaa.
Se on muisto.

Sen vierellä on Salli-mummon 
häälahjaksi lähettämä posliininen
mittalusikka. Sekin on ihana. 






Se mitä meistä jää, 
voi aineellisesti olla vähäistä
mutta muistoja jää meistä 
ihan kaikista. 




20.3.2015

Ja pääsylipun Kevätmessuille voittivat:





Mukavaa kun osallistuitte blogiarvontaan!
Pääsylippuja olikin sitten loppujen lopuksi 
jaettavana kokonaista kuusi kappaletta

Ja tadaa: 
pääsylipun Kevätmessuille
voittivat seuraavat: 

Susanna
pussikarhu... 
marvu... 
Mimon mami
wafer... 
paperitypy... 

Laita postitustiedot tulemaan meilinä
os unareinman(at)gmail.com 
niin pääsen postittamaan lippusi.
 

Onnea ja mukavaa messupäivää 
teille kaikille. 
Messuilta löytää niin paljon 
 kaikkea kivaa! =) 



 Minunkin piti messuilla,
mutta flunssakierre estää
oman osallistumiseni.



Kuva: Farmarimessut, Lahti 2008


Sydämelliset kiitokset yhteistyökumppaneille,  
Terassi Media Oy:lle 
sekä 
Messukeskukselle

19.3.2015

Morsiuskruunuja Raksamessuilla





Bridal Crown sarjanarsisseja, eli tasetteja kivasti esillä lyhdyissä.
Noin ne sai varmasti ainakin kuljetettua messuille vahingoittumattomina. =)
Mie sitten rakastan noita tasetteja ja niiden lempeää tuoksua, mutta en niiden 
pöhköä nimisuomennosta: perunanarsissi... 
Syyksi nimikammotukselle on esitetty että sisin kukka mukamas 
muistuttaisi perunankukkaa? Höpö höpö, sanon minä. 
Perunat jääkööt kellariinsa. 
Englanninkielisen nimensä mukaisesti kukka muistuttaa morsiuskruunua.
Miksi emme mekin voisi sanoa tätä kukkaa 
Morsiuskruunutasetiksi? 


Kuvat ovat kännykkäräpsyjä Raksamessuilta. Miekin kotona koetin yhteen isoon lyhtyyn laittaa kukan, mutta ei se mahtunut. Oisin tehnyt siitä terraarion orkideallemme. Sitä lyhtyä kun ei voi jättää ulos koska se on maalattu maalilla joka ei kestä kosteutta eivätkä sen puuosatkaan kestä ulkoilmaa.... Hmmmm... Ehkäpä se onkin sisätilalyhty?


Jaa miten jouduimme näille messuille? Noh, viime lauantaina, kun Hani ja mie vielä ei oltu flunssassa, eli 14. pv kävimme Lahdessa kurkistelemassa rautakauppojen tarjontaa. Etsimme mm lattialaattoja tulevan kesän märkätilaremonttiin ja uuteen suihkunurkkaukseen jotain kivoja seinälaattoja. Kävimme siellä täällä rautakaupoissa mutta oikeanlaisia laattoja ei vaan vielä löytynyt.

Lopulta kävimme Starkilla värimallilaattamme kanssa etsimässä niitä oikeita, mutta aika huonolta laattojen puolesta näyttää yhä. Kesken pohtimisemme viereemme käveli miesmyyjä. Luulin että hän tulee tarjoamaan apuaan, mutta hänpä ojensikin meille kaksi lippua lahtelaisille Raksamessuille. 

-Olkaa hyvä. Menkää vaikka heti, mies kehotti. No mehän kiittelimme ilahtuneina myyjää, ja lähdimme tukka putkella samantien messuille. Olipa jotain vaihtelua tavalliseen viikonloppuun. 

Olin kyllä huomannut messut jo aimmin mutta tuntuu, että raha on joskus kortilla joten emme edes olleet ajatelleet mennä niille messuille, kiinnostuksesta huolimatta. Tämä ystävällinen lippujen lahjoitus oli siis ihana miellyttävä yllätys.




Muista muuten, ettet eurolavainnostuksissasi ota koskaan sisätiloihin homeisia puisia esineitä tai niiden kanssa kosketuksissa olleita tekstiilejä tms... 

Vaikka koettaisit poistaa homeen, vaikka tuulettaisit, vaikka pitäisit pakastimessa, vaikka kuumentaisit saunassa, vaikka pesisit, vaikka maalaisit homeen päälle, on se home edelleen olemassa siellä ja se tulee joskus jonakin päivänä uudelleen esille, ja joudut hengittämään homeitiöitä... On vielä pahempaa, jos vesi- tms vahinko on kuivattua hometta. Menee paremmin keuhkoihin...

 Nimimerkillä Home keuhkoissa ei ole leikin asia... =(  



Olimme messuilla vasta iltapäivällä jolloin esittelijöiden karkkikulhot olivat jo tyhjiä.
Saatiin mekin yhdet minttusuklaatit yhdestä messuosastosta, kiitos vaan, oli ihania!
Katsoimme kun eräs mies tunki niitä samoja suklaakarkkeja parinkymmenen ihmisen makuelämyksen edestä kourakaupalla samettitakkinsa taskuihin, ensin maistettuaan yhden... Oli kai mieluisa makeinen. Hänenkin mielestään.

Ihmiset vievät myös kaikki kynät arpojentäyttöpaikoista...
Ilmankos eräs esittelijä sanoi Hanille, kun miekkoseni oli täyttänyt erään kilpailukupongin
-Minäpä otan sen paperin, ja sen kynän myös ottaisin.
Hän ojensi kättään mutta Hanilla on aina oma kynä mukana, povitaskussaan, jonka hän tälläkin kertaa ehti taikurin tavoin silmää nopeammin ottaa esiin kuponkia kirjoittaessaan, niinpä hän vain vilautti kynäänsä miehelle, ennen kuin kynä katosi takaisin povitaskuun ja tokaisi
-Etpä ota kun se on mun. =)





Osallistuimme muutamiin arvontoihin, saimme mukaamme kotiinviemisiksi ideoita, remonttiohjeita, yhden hienon valkoisen timpurinkynän, yhden hassun pinssin, masuumme kahvit, muutamia kännykkäkuvia messuilta ja nähtiinpä vilaukselta yksi musikaalinen julkkiskin, ilman heinolalaisbändiään.

Kiitos vielä messulipuista STARK!!!
Puukeskus ja Starkki siis ovat yhdistyneet ja niiden yhdistelmän nimi on Stark.
Kyllä me teiltä taas kohta tullaan kesän märkätilaremonttiimme ostamaan puuta tai jotain aivan muuta.



Muistathan että blogissani arvotaan huomenna perjantaina viisi lippua Helsinkiin Kevätmessuille? Voit osallistua lippuarvontaan kommentoimalla tuon sivun kommenttilaatikkoon. 


Messuilta löytää aina
uusia ideoita. 







Pajunkissojen tenho




Jotenkin nämä luonnon muovaamat valkoiset kissanpoikaset
aina keväisin lumoavat minut, aikuisen,
ihan niin kuin lapsena.
On niillä vaan kumma taikavoima. 

Kuljeskelin kylänraittia sekatöörit taskussani,
hyppäsin ojanpenkan toiselle puolelle ja
haalin tämän kimpun joskus maaliskuun alussa. 

Jos laitat pajunkissat ilman vettä maljakkoon, 
ne eivät ala kukkia eivätkä käy kenenkään henkeen 
ja niitä voi kauan sellaisina kuivattuina ihailla. 


Pulleat söpöt pajunkissaset pysyvät kyllä oksissa 
jos et koske niihin vaan annat kisujen rauhassa lekotella. 
Silittelet ihan varovasti ja salaa, 
annat lastenkin niitä vain katsoa.

Voihan niitä pujotella vaikka terassi-, ovenpieli-,
tai parvekekoristeiksikin vaikkapa narsissien ja
(jo ulkona pärjäävien) orvokkien kera,
niin kuin miulla viime keväänä oli.







18.3.2015

Valo lisääntyy








...silti meillä ollaan ihan väsyjä...  


All you need is... a nap.

Flunssan toi mies tuliaisiksi ruotsinreissultaan...
Nyt sitten kumpikin podetaan flunssaa ja kuumeillaan... :(








17.3.2015

Kevään ensimmäisiä vihreitä




 Terassille voi jo päiväksi 
nostaa narsissiruukun silmien iloksi.
Ne pitää vaan muistaa nostaa sisälle yöksi 
etteivät pakkaset koidu niille turmioksi.



 Keittiön ikkunalla viheriöi muistoja jouluista. 
Niin tästä menneestä kuin jo toissavuotisesta.

Juuri sellainen toissavuoden joulun ritarinkukka
halusi yhtäkkiä tulla ulos kaapista, 
jossa se oli ollut ihan vaan nukkumassa
puolisen vuotta, syyskuusta saakka. 

Nyt vasta se tahtoi kukkia uudelleen. 
Se ei halunnut tulla esiin jouluna 
vaan nyt vasta, lähellä pääsiäistä. 

Näytän myöhemmin tuon kaapissa piileskelleen
amarylliksen punaisen kukan

  Nyt se on jo nuppuvaiheessa.




Napsaisemani oksa villistä mustaviinimarjapensaasta
tuoksuu maljakossa vahvalta mustaherukalta. 

Odotan niin esille sen silmuja. 
Saattaa se pukertaa näkyviin myös juuria, 
ja silloin sen elämä jatkuu puutarhassa 
jossain sopivassa paikassa. 

Ei sen väliä, vaikkei se olisikaan satoisa 
onpahan jossain vain vihreänä pensaana. 
Kaikki kasvit ovat minulle arvokkaita.






Vähän rikki





Miksi, oi miksi lehtien mainosnäytteet ovat niin tiukasti kiinni 
että lehti menee rikki jos nappaan pois ilmaisnäytteen?


Meilläpäin kuvalehdet kierrätetään ja sitten on epäreilua, 
kun seuraava lukija saa rikkinäisen lehden. 

Sitäpaitsi usein säästän omiin arkistoihini kivoja lehtiä, 
ja jos niihin tulee tällaisia risasivuja niin sekin on surkujuttu. 







Jaa niin, toisaalta, ei kai se haittaa, 
vaikka maailma ei olisikaan ihan täydellinen. 
Kukapa meistä olisi ihan eheä. 







16.3.2015

Kukkaterapiaa




Mamani tuomat ystävänpäiväruusut kestivät kaksi viikkoa maljakossaan! 
Kun ne alkoivat vihdoin nuokkua, laitoin ne tietenkin kuivumaan.
Syntymäpäiväkseni sain uuden ihanan ruuskimpun Mamaltani,
ja nekin ovat jo kuivumassa...





Tämä sinikellokukka morsiuskello, Campanula isophylla  
oli hetken ilonamme, ennen kuin annoin sen lahjaksi toisaalle. =) 
Kuin kissankelloja...