31.12.2015

Sadan kissan silitysyritys





Yritin ihan oikeasti olla silittämättä, mutta kyllä kissat tietävät, kuka on niiden hengenheimolainen.




Usein riitti vain katse, kissa hyrähti kuuluvasti lähtien juoksemaan minua kohti, tuli jalkaan kiinni häntä pystyssä kiehnäämään... Hanin manatessa vieressä kuinka kaikki ne tuleekin koko ajan kimppuuni. Hih! Mie olin kuin joku crazy cat lady kuulemma, jutellessani miltein kaikille tapaamillemme kissoille.



Joskus joku kissa lähti vierellämme hölköttelemään,
 jakamaan hetkeksi matkaa kanssamme, 
ihan ehdoitta... 

Tällä keltaraidallisella Tikrulla oli monta 
poikasta masussaan... 


Joka kerta mies vähän hiljaa manasi, kumartaessani ojentamaan jälleen sormenpääni jollekin tuntemattomalle kissalle, joka merkitsi minut hetkessä omaisuudekseen, kerjäsi silitystä ja tuli silitetyksi.



Näin monia ihania luottavaisia kauniita silmiä ja me puhuimme kansainvälistä kieltä hetken keskenämme ja ehkä tuo rakas mies oli siinä vieressä hieman mustasukkainen, koska ei itse ymmärrä kissojen kieltä.

Hän jutustelee ennemmin koirien kanssa.
Minä taas tanssisin kissojen kanssa.


Hani ojenteli minulle näiden kaikkien kohtaamisten jäljiltä hygieniapyyhkeitä, kuin tv-sarja Monkin bakteerikammoinen etsivä. Pyyhin aina nöyrän kiltisti sormet saamallani pyyhkellä yksitellen kuin myös lopuksi koko kämmenet, saaden sitten vasta luvan pujottaa jälleen käsivarteni miehen käsivarrentaipeeseen. Kunnes seuraava kissa ja minä kohtasimme, kissa sai kaiken huomioni ja mies huokasi vierellä toivottomana: "Voi ei!" kaivaen jälleen käsipyyhepakkauksen repustaan.



Voi kyllä. Kyllä näitä pehmoturkkeja ihaili ja silitteli mielellään.



Kyllä kissanystävä osaa lukea kissan kehonkieltä, mitä kissaa kannattaa tervehtiä ja mitä ei. Tällä reissulla näimme vain pari kissaa, joihin ei kannattanut edes yrittää luoda yhteyksiä, niin tiiviisti ne olivat keskittyneet toistensa rökittämiseen, ettei siihen kannattanut mennä väliin. 


Ihan sataa kissaa en sentään saanut silitettyä
mutta hyvällä alulla urakkani oli.
Aika vaan loppui kesken...



11 kommenttia:

  1. Terveiset täältä Thaimaan lämmöstä.
    Ihania kissoja, itse olen samanlainen... pakko päästä vähän silittämään. Mies yleensä jo hiljentää vauhtia, kun näkee kissan, koska yleensä pysähdyn juttelemaan niille ja tietenkin silittelen.
    Hyvää Uutta Vuotta :)
    http://irtiarjesta.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos terveisistä. =) Me saimme heti kamalan influenssan kun saavuimme Suomeen viikko sitten. Ensin minä ja sitten mies... Suomi on liian kylmä meille. =)

      Kissat ovat ihania missä maassa tahansa. =) ♥

      Nimimerkki: virolaiskissojakin usein silitellyt. =)

      Poista
  2. Tunnustan olevani kissaihminen...ja koiraihminen...koiran on vaan oltava tuollaista pientä sorttia, kuten Niilo..:)
    Hyvää Uutta Vuotta Una♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niilo onkin juuri mukavankokoinen. =)

      Kiitos, samoin siulle. ♥

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos, kuin myös siulle. =) ♥

      Poista
  4. Ihastuttavat kissat <3. Kyllä niin koirille, kissoille ja muillekin eläimille tulee höpötettyä. Ei sitä oikein voi olla höpöttämättäkään :-). Tai pyytää anteeksi koko ihmiskunnan puolesta, jos näkee jonkun kahlitun, kuten näimme Prahassa vangitut kotkat ja haukat.

    Hyviä ja onnellisia kohtaamisia vuoteen 2016! <3 :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ninnu. =) Samoin sinulle. =) ♥

      Poista
  5. Sinin kannattaisi matkustaa Istanbuliin. Siellä vasta siliteltävää riittää,myös koiria muutta enemmän kissoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok. =) Ei me kissojen takia tuolla oltu. =) Ne tulivat bonuksena. Koiria en silittele. Niistä saa kirppuja tai hampaanjäljet pohkeeseen... =D

      Poista
    2. ...entisten jälkien seuraksi...

      Poista


♥ Kiitos kommentista! ♥