Translate

22.12.2015

Odotusta muistojen seassa






Petivaatteet on tuuletettu ja puettu silitettyihin 
huuhteluaineen tuoksuisiin liinavaatteisiinsa, 
ja se jos mikä tuo juhlan tunnun: raikas, puhdas ihana vuode. 

Sekin tapa on tullut mukanani jo lapsuudenkodista, jossa 
Mamalla usein oli kaikki mahdollinen ulkona tuulettumassa. 

Minulle tulee välillä ihan ikävä sitä ihanaa 
raikasta tuulentuoksua jonka saa vain 
tuulessa huojumalla. 



En tiedä, onko tuulettaminen periytynyt lapsilleni... 

Ehkä jotain heilläkin on sellaista, 
jonka juuret juontuvat heidän lapsuutensa koteihin. 
Meillä kun muutettiin niin usein, ettei voi 
puhua yksikössä, kodista. 

Olen itsekin lapsena joutunut muutamaan 
kertaa eri osoitteisiin Maman mukana, 
mutta olen ollut niin pieni silloin, 
että muistoissani on vain yksi paikka, 
jota tarkoitan,
kun puhun lapsuudenkodistani. 





Sama talo ja sen pihapiiri tuli aikanaan lapsillenikin 
tutuksi, mummolana. 
Sittemmin paikka meni myyntiin. 

Yhä, kun ajamme sen talon ohi, 
pää kääntyy väkisin sitä kohti ja sitä pitää 
tuijottaa niin kauan kuin se vain näkyy 
ja jotain 
läikähtää sydämessä. 

Koti...


Joskus koti on vain käsite. 
Paikka jossa perhe tai osa siitä, on yhdessä. 
Se viimeisin talo, tai osoite, 
jossa asuvat vanhemmat, 
tai ainkin yksi heistä, 
se joka jäi jäljelle. 
Joka piti huolta maailman myrskyissä. 

Kun tulee aika että kaikki lähtevät omille 
teilleen, kokeilemaan siipiään, 
jää sekin koti puoliksi tyhjilleen. 
Sen paikan täyttävät enää muistot 
ja harras toive, 
kunpa  
kaikilla 
olisi kaikki hyvin... 









Puolen kuun kumotus yötaivaalla
lisää jouluista taikaa... 

Kaikki hyvin voikaa.