Onks Viljoo näkyny?

 Toissapäivänä kuulin kolinaa terassilta. 

Oi, se on varmaan Viljo!

Viljo on orava. Se sai Viljo-nimen kun hoettiin ääneen
ja mielessämme, jotta onko sitä hupsua oravaa näkyny. 

 Saanko esitellä: tässä on Viljo. =)
Viljo tykkää mun riisikakuistani.
Ja jos ulko-ovi on auki, se kurkistelee meille sisälle
uteliaana. En kyllä päästä sitä sisälle, ettei
se saa paniikkia...

-Tai ettei me molemmat saada
paniikkikohtausta. =D

No, mutta Viljopa ei ollut toissapäivänä mielissään,
kun sille ei ollutkaan jemmapaikassa yhtään leipää, pähkinöitä 

tai riisikakkua, kun en ollut ennättänyt laittaa sen
keskipäivän kierrokselle mitään.

Joten... siinä vaiheessa kun avasin ulko-oven,
Viljo hyppäsi salamana tuon suuren 

pelargoniruukun kimppuun, (kuvattu sattumalta päivä ennen hyökkäystä) 
kaivoi siitä pari sekuntia raivoisasti huiskien multaa Hanin
pihakenkiin jotka lojuivat siinä ruukun vieressä, kiskoi mullasta  
pitkän pätkän pelargonin paksua muhevaa juurta,
katsoi minua moittivasti ja alkoi pureskella sitä 

mielenosoituksellisesti siinä silmieni alla terassilla. 

Hah! Olin vähän äimänä!
Heti siis tuli kostoisku kun unohdin pähkinät!

Nyt kyllä muistan taas 
laittaa Viljolle pähkinöitä. =D 

Se käväisee terassilla kolmesti 
päivässä... 

 Saapa siis nähdä kuinka kauan pelargoni jaksaa enää kukkia.