Translate

9.8.2015

Kukat ovat sielujen laastaria




Liljoja siellä ja täällä.. 
Nyt on niiden aika.


Hitaasti mutta vakaasti tämän viimeisimmän remontin loppusilaus valmistuu. 
Meillä onkin leikkisänä tavoitteena että jos vaikka jouluksi olisi koti jälleen kunnossa. Kirjoitin koko remontin ajan päiväkirjaa Punaisen pikkutalon-blogiini mutta jostain syystä aina kun avaan sen blogin, sen saastuttaa spämmihyökkäys, josta syystä se on aina suljettava. Jännä juttu on myös se, että jotkut tuttavat ovat sulkeneet bloginsa, ja nyt siltä sivustolta aukeaa jokin ihan outo uusi blogi? Merkillistä tämä nettimaailma.


Välillä on pakko heittää vapaalle. 
Silloin mies lähtee katsomaan ralleja kameransa kanssa. 
Minä vaan kipaisen oman kamerani kanssa tuohon pihalle, 
kukkia kuvaamaan. 



Onhan sitä pihaa pakko hoitaakin välillä. Nurmikonleikkuu meinasi jo mennä hankalaksi 
kun leikkurista katkesi lapa. Se vaan meni poikki ylen yhtäkkiä, ihan osumatta mihinkään 
aukealla nurmikolla. Tai niin aukealla kuin tällä pienellä pihalla on mahdollista. 




Ensin mies etsi uutta lapaa ruohonleikkuriin ja tilanne näytti hankalalta. 
Uusi lapa olisi pitänyt 
tilata ulkomailta ja sen tuleminen olisi kestänyt ja kestänyt... 
Ja ruoho olisi pitänyt leikata JO!
Minulta meinaan jäi nurmikon leikkaaminen siihen vaiheeseen, 
kun mies oli luvannut leikata pihamme kolmannen "osion".



Onneksi Keravan Hong Kongista löytyi sattumalta sellainen yleisterä, 
joka kävikin meidän ruohonleikkuriin ja eikun heti innoissani 
ajelemaan sitä kolmatta osaa ja muistin jossain vaiheessa vasta että  
hei, sehän oli miehen vuoro leikata! 
Mutta kiltisti mie leikkasin loputkin. =D




Otsikon lause 
on yhdestä omasta runosestani.