20.7.2015

Pieni tauko remontista






Sunnuntaina vielä odoteltiin kyläilijöitä joiden piti saapua viikonloppuna. 
Teimme samalla näitä remppahommiamme, kuulostellen toisella korvalla koko ajan 
josko he kohta saapuisivat. 
Parin litran lettutaikinakin odotti toista vuorokauttaan jääkaapissa... 

Puoleen päivään mennessä sunnuntaina vihdoin päättelimme, ettei kukaan 
tule, söimme mikroruoka-annoksemme ja ristimme kätemme, 
siis siksi, että eräs tärkeä etappi oli tullut remontissa tehtyä valmiiksi. 
Märkätilat oli käsitelty asianmukaisesti kosteusulkuaineilla viimeisen kerran
ja nyt ne saisivat kuivua ihan rauhassa. 

Koska meitä ei tarvittu kotona, emmekä olleet aamupäivän viimeisen kosteussulkutelaus 
sulkeisten jälkeen kauhian hikisiä emmekä likaisia, päätimme hypätä autoon, tankata sen
ja ajaa kauas pois... 

Meidän kauas pois-reissumme oli loppujen lopuksi
sellainen maakunta-kiertue. 

Ensin piti päästä kahville jonnekin ja paikaksi valikoitui Hollolan kirkkoa vastapäätä
sijaitseva Kunnantupa, jossa muistan Mamani kanssa joskus kahvitelleeni. 
Vaan sielläpä taisi olla yksityistilaisuus, joten jatkoimme matkaamme 
kävellen, huomaten jotta sitten viime näkemän vanhasta kirkonkylän kyläkaupasta
oli tullut kiva sisustustavarapuoti Pian makasiini, jota piti päästä kurkistamaan
vaikka minulla ei ollutkaan lompakkoa itselläni mukana.
Voinhan aina katsella, ja sielläpä olikin kaikkea ihanaa!

Niihin suurissa tikkuaskeissa nukkuviin hiiriin
mie ihastuin niin,
että niille ihan sydämeni menetin... 

Jopa kukkaruukutkin pihalla oli hurmaavasti laitettu esille...
Kertakaikkiaan ihana paikka!


Kaupan kulmilta lähti hiekkatie, jota en ollut koskaan ennen kävellyt. 
Sen tien varrella olivat mm nämä kyltit:
Ateljee Asta Pulkkinen ja Verantakahvila.



Vanha kanttorila, jossa nämä molemmat tilat sijaitsevat,
on ihan kivenheiton matkan päässä Hollolan kirkosta.
Ihana lasiveranta (ylimmässäkin kuvassa) sulatti sydämeni jo siinä kävellessämme.
Se ihan kutsui minua, varsinkin kun sinne sai ihan luvalla mennä 
sisään ja nauttia palat suklaakakkua ja kahvia ja vaikkapa lehteillä ihania puutarhakirjoja samalla.
Sisätiloissa on esillä kaikkea kaunista, niin talon henkeen kuuluvaa somistusta
kuin myös taidetta, laidasta laitaan.



150 vuotiaan kanttorilan pihamaalla on aitta jossa on lisäksi taiteilija Sirkku Muhlin
teoksia, joista varsinkin esillä olleeseen ruusutyttöpatsaaseen
(hmmm... mitenköhän ihmeessä =) ) ihastuin toden teolla, 
samoin kuin Muhlin kaikkiin kukkateoksiin. 





Kannattaa poiketa.
Ihana, suloinen paikka,
saat vähän palanpainiketta
joko suolaista
tai makeaa
ja bonuksena hyväntuulista taidetta. 





Hollolasta ajelimme Asikkalan suuntaan ja 
siellä poikkesimme Vääksyn kanavalla ostamassa 
jäätelöt, ja tietenkin vanhassa tutussa Lauran kaupassa ja sen 
alapihalla piti piipahtaa, katsomassa mitä uutta ja ihanaa 
siellä jälleen olisi. Villiviinit olivat entistä enemmän valloittaneet
pihaa joka on täynnä ihania patsaita, kukkia, ruukkuja ja rustiikkisia puutarhakoristeita.
Itse kaupassa oli jälleen mielettömän paljon uutta ihailtavaa ja hiukan hiveltävääkin.
Sieltä mies osti meidän kuvassa olevalle Mallorcalaiselle salamanterillemme 
kaverin. Koska kaksin on kivempaa.

Sitten auton nokka kohtia Lahtea ja kotia. 


Kotona olimme taas jo hyvissä ajoin. 
Lettutaikinan kaadoin sitten pois... 










6 kommenttia:

  1. Tuollaiset maakuntamatkailut ovat ihan kivoja...harmi, kun jouduit lettutaikinan heittämään..:)

    VastaaPoista
  2. Ihana piristys teidän rempan keskelle. Harmi kun vieraat eivät tulleetkaan ja lettutaikina meni hukille. Te olette kyllä maakuntamatkailupäivän ansainneet. Olette molemmat niin ahkerina touhunneet kotona.

    SA

    VastaaPoista
  3. Kiva paikka ainakin ensimmäinen kuva. Kolmas ja neljas kuva on vähän kuin teiltä. :-) t:Sini

    VastaaPoista
  4. Kiitos kaikille kommenteista. Pari tuntiakin lomaa on lomaa. <3

    VastaaPoista
  5. Kiva lukea ja nähdä kuvausta "kaukomatkasta" lähelle. Me kauempanakin asuvat saamme vähän vihjettä, jos matkoillamme haluamme poiketa pääteiltä. Juuri palasimme Kilpiäisistä Vääksyn kanavan kautta ja jatkoimme pikkuteitä eteenpäin koti kotia. Kannattaa tehdä niinkin.

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentistasi! ♥