10.7.2015

Autiopihassa sielua vahvistamassa





Vuosia sitten 
tänne muuttaessamme yhdessä lähipihassa 
oli autio 
ja pahasti rikkinäinen talo pihapiireineen. 


 Se on ollut ainoa jonkun koti tässä kylässä, 
kaikkina näinä vuosina, jonka pihamaalla
olen kävellyt ja ihaillut.
Ja kuunnellut 
menneiden vuosien kaikuja. 


Talo purettiin ja pihamaan kaikki muutkin rakennukset, 
mutta puutarhasta on yhä rippeet jäljellä. 



Kun märkätilaremonttimme oli sotkuisimmassa vaiheessa ja omat voimat ihan lopussa, 
sain voimia käyskentelemällä aution pihan omenapuiden alla kasvavien puistokaunokkien 
ja unikkojen seassa kulkeville poluilla. 







PS: 

8 kommenttia:

mimon mami kirjoitti...

puistokaunokkeja kasvaa myös tässä pihassa, jossa olen paossa omaa kylpyhuoneremonttia yli 600 km:n päässä kotoa. Muutama unikkokin on, mutta sade vie kukat heti niiden auettua. Juhannusruusu on täydessä kukassa. Voimia sinulle remonttiin...

Rita A kirjoitti...

No aivan IHANA autio puutarha ♥

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Hih...älä astu ampiaisen päälle päivä..DD Meilläkin on tuossa lähellä autiotalo. Talo on siinä ja sinää, että vielä pysyy pystyssä...sokkeli pahasta hajonnut. Sen pihalta tuli keväällä haettua oksia maljakkoon. Luumupuun ja omenapuun..

Irene kirjoitti...

Miten ihanan näköinen villinä rehottava puutarha. Siellä viihtyvät varmasti myös keijut.

Una Reinman kirjoitti...

Jotain siellä leijui jo aiempina kertoina kun siellä käyskentelin. =) http://hallatar.blogspot.fi/2011/10/kummitustalo-ja-sen-pihapiiri.html

Una Reinman kirjoitti...

Se sattuu vietävästi. Olen lapsena astunut ampiaisen päälle...

Una Reinman kirjoitti...

Se talo, joka siinä aluksi oli, oli hyvin kaunis... <3

Una Reinman kirjoitti...

Kiitos, voimia tässä jo tarvitaankin kun remonttia on nyt kulunut kuukausi... Huh.