Tuulessa kuvattua

Omenapuilla on koristeellinen kukoistusaikansa. 

On vaan niin hirmu viileää ja tuulista, ettei pölyttäjistä näy kuin 

horroksessa olevia erakkomehiläisiä. 

Niiden tosin sanotaan olevan hyväksi omenapuiden 

pölyttämisessä, mutta viileys saa ne hakeutumaan vaan 

saunan ikkunanväliin ja elämään hetken auringon säteistä, 

ilman kukkia ja tuulta.

Ulkona tuuli riisuu omenapuilta pois kukkien terälehtiä

niin että puiden alla sataa tuoksuvaa lunta.

 Pioneissa on ihan kaikissa nuppuja.

Jopa niissä kahdessa jotka ovat tähän asti vuosia oikutelleet

eivätkä ole näyttäneet, millaisia ovat kukkiessaan.

Pioni on herkkä kukka ja loukkaantuu kaikenlaisesta juuriinsa kajoamisista
niin ettei se halua kukkia muutamaan vuoteen vaan stressaantuu
ja suree, kunnes elämä n kolmantena keväänä voittaa. 

Kun muutimme tänne, löysin tuon piikkilankavyyhdin 

silloisesta pihamökistä. Se oli niin upean rustiikkinen,
että laitoin sen pihakoristeeksi. 

Tuosta kohdin kulki jänisten polku talvisin, mutta 

pari syksyä sitten siirsin vyyhdin kulkureitille, ja sain 

siten jänikset muuttamaan reittiään. 

Samalla saivat vähän kasvurauhaa lähistöllä kasvavat 

koivuangervot, jotka ne pupujussikat pistelivät yleensä 

talvisin poskeensa. Jänisten talvireiteille kannattaakin sijoitella 

jotain ihmisiltä tuoksuvaa, niin pupuset 

välttelevät niitä paikkoja. 

Ukkolaukat, nuo hassut pampulapäät
vielä hetken nuppuilevat.
Kohta violetteina palloina aukeilevat.