17.5.2015

Rakkaita mustarastaita



Jo ensimmäisenä aamuna kuulin niiden huilumaisen laulun aamuhämärässä,
ennen kuin aurinko edes oli noussut. 

Parvekkeen hieman kieron oven välistä kuului tuttu ihana luritus
ja yllätyksekseni oven sai auki niin hiljaa, ettei Hani
edes herännyt kun hiivin kylmälle parvekkeen betonilattialle
fiilistelemään mustien lintujen aamukuoroa.



Päivisin ne lauloivat siellä täällä
ja kaikkialla. 


Niiden laulu kuului 
jopa liikenteen pauhun yli.


Piipahtelimme kaikkiin mahdollisiin puistoihin ja yleisölle avoinna oleviin puutarhoihin, 
ja heti kun astuimme puutarhan rajojen sisäpuolelle, levisi ihana rauha sisimpäämme ja 
suurkaupungin äänet katosivat. Usein puistoissa ja puutarhoissa asusti sen paikan 
oma ihana, rakas mustis.




Näimme me mustisten tappelevankin.


Tässä oli luultavasti kyseessä reviirien selvittely,
mutta se näytti todella rankalta...
Lintujen nujakoinnin rajuutta
ei voi oikeastaan tällaisesta pysähtyneestä kuvasta arvioida
koska ne oikeasti villisti pyörivät toistensa kimpussa,
tukko toisen mustan linnun höyheniä nokassaan...



Oli niin lähellä aikomukseni mennä jotenkin auttamaan
hätää (mielestäni) kärsivää osapuolta, vaikka vain häiritsemällä läsnäolollani
lintujen taistelua, mutta Hani viisaasti huuteli kauempaa, etten saa puuttua
niiden tappeluun, ja luonnon kiertokulkuun... 

Sinne jäi toinen mustis ihan nääntyneenä maahan, siivet levällään 
läähättämään taistelun jälkeen ja toinen koiras lensi tiehensä.

Kumpi voitti? 
En tiedä...

Ehkä se, joka jäi alueelle? 




Tässä vielä yksi ihana laululintukuva. 









2 kommenttia:

ritva kirjoitti...

Hienot kuvat mustarastaista:)

Una Reinman kirjoitti...

Kiitos Ritva! =)