2.5.2015

Korkealta näkee enemmän





Lyhyet ihmiset tietävät, 
miten paljon vaille jäävät. 
Maailmasta tästä 
jää paljonkin näkemättä.
Välttämättä 
kaikkea sitä 
ei edes tarvitse nähdä. 

Jos tahtoisin, 
itsekin melko lyhyenä 
nähdä kauemmaksi, 
niin varmaan minäkin tekisin 
tällaisen ihanan tornin,
jossa ystäviä kestitsisin
kakkusilla ja teellä. 

Lyhyine jalkoinemme 
huipulle päivittäin kiipeisimme. 
Tuulensuojaan tornihuoneeseen 
torkkupeittoinemme asettuisimme. 
Tornin punakattoisen 
rauhan tyyssijaksi julistaisimme.
Tornissa me
kiikaroisimme
vain korkealta näkyviä 
salaisia linnunpesiä 
ja pilviä ohitse lentäviä.
Vaahtokarkkia söisimme 
 sanaristikkoja täyttelisimme. 






- Una Reinman -




6 kommenttia:

mimon mami kirjoitti...

Olet oikeassa. Kaikkea ei tarvitse nähdä. Ajattelen aina, kun saan uudet silmälasit, tarvitseeko niin tarkkaan nähdä. On niin paljon tarjolla "nähtävää- ja melusaastetta", jonka keskellä jää moni pieni ja kaunis huomiotta. Aurinkoista viikonloppua!

aimarii kirjoitti...

Sinun tontillasiko tämä sijaitsee ja kiipeät sinne mietiskelemään ja maailman menoa katselemaan? Hieno paikka varmasti myös runojen rustaamiselle.

jori kirjoitti...

Huoh mikä torni =) Aivan ihastuttava =)

mehtäsielu kirjoitti...

Vautsi! Upea! Uskaltaisikohan tuonne kiivetä?

Una Reinman kirjoitti...

Hih. =) Tuollaisen upean tornin bongasimme aikaisemmin keväällä ajellessamme
suurin piirtein Miekkiön seutuvilla kohti Lahtea... =)

Hitunen kirjoitti...

Kiitos, kun jaat ajatuksiasi meidän muiden pikkuisten kanssa! Hieno torni, mutta voi olla etten uskaltaisi noin korkealle...