Kevääntuoksu

Joka arkiaamu, kun hyvästelen töihin lähtevän rakkaani,

vedän samalla sisuksiini raikasta kevätilmaa ulkorappusilla. 

Nyt ilmassa tuoksuukin vahva kevät.

On sielua rauhoittavaa katsella
vihreää pientä palaa maata,
jota ainakin hetken saamme hoitaa. 
 

Pihlaja kantaa vielä viimevuotisten 

marjojensa ruuppanoita 

alkaessaan pian kukkia
tämänkesäisiä kukkia.

Aamu-usvaa syreenin takana. 

Viime talven myrskyt miltein tuhosivat muovisen kasvihuoneemme.

Se saa olla vielä paikoillaan jeesusteipillä paikattuna, 

mutta syksyllä se puretaan pois. 

Nyt siellä on vielä kesän verran kasveja. 

Katsotaan tilannetta syksyllä uudestaan.

Aikansa kutakin.