10.5.2015

Äidit lähtevät





Äidit menevät pois meidän luotamme
hiljaa varpaillaan
Me nukumme kylläisinä
rauhallisesti
emmekä huomaa tätä pelottavaa hetkeä 
He eivät lähde äkkiä
he menevät hitaasti
oudosti
lyhyin askelin pitkin vuosien askelmia 
Hermostuneina
me jonakin vuonna muistamme syntymäpäivät
järjestämme heille juhlat
mutta tämä myöhästynyt intomme
ei pelasta heidän sielujaan
eikä meidän sielujamme
He etääntyvät
etääntymistään etääntyvät 
Heräten unesta
ojennamme kätemme
heidän jälkeensä
mutta ne osuvat ilmaan
Ilmaan on kasvanut lasista seinä
on tullut se hetki
Kyyneleet salaten me katsomme
hiljaisina 
karuina rivistöinä
Äidit kulkevat pois meidän luotamme 


-Jevgeni Jevtušenko-






Tämä on mielestäni sellainen
unohdettujen äitien muistoruno...




6 kommenttia:

mimon mami kirjoitti...

Kaunis runo. Aurinkoa viikkoosi!

Una Reinman kirjoitti...

Kiitos, samoin siulle. =)

Liisa kirjoitti...

Juuri näin!

Una Reinman kirjoitti...

Olen lukenut tuon runon vuosia sitten ja aina se koskettaa samalla lailla. ❤

Kalle Fält kirjoitti...

Kiitos. Autoit suremaan äitini loppuun.

Una R kirjoitti...

Osanottoni. ❤ Äiti on aina rakas äiti. Emo. Elämänantaja. ❤