19.3.2015

Pajunkissojen tenho




Jotenkin nämä luonnon muovaamat valkoiset kissanpoikaset
aina keväisin lumoavat minut, aikuisen,
ihan niin kuin lapsena.
On niillä vaan kumma taikavoima. 

Kuljeskelin kylänraittia sekatöörit taskussani,
hyppäsin ojanpenkan toiselle puolelle ja
haalin tämän kimpun joskus maaliskuun alussa. 

Jos laitat pajunkissat ilman vettä maljakkoon, 
ne eivät ala kukkia eivätkä käy kenenkään henkeen 
ja niitä voi kauan sellaisina kuivattuina ihailla. 


Pulleat söpöt pajunkissaset pysyvät kyllä oksissa 
jos et koske niihin vaan annat kisujen rauhassa lekotella. 
Silittelet ihan varovasti ja salaa, 
annat lastenkin niitä vain katsoa.

Voihan niitä pujotella vaikka terassi-, ovenpieli-,
tai parvekekoristeiksikin vaikkapa narsissien ja
(jo ulkona pärjäävien) orvokkien kera,
niin kuin miulla viime keväänä oli.







11 kommenttia:

Anna Amnell kirjoitti...

Viehättävä kimppu. Hyvä neuvo.

Hannah kirjoitti...

Ihanat pajunkissat! Ovat kyllä oikeita kevääntuojia:)

Toivottavasti olette toipuneet flunssasta, aurinko luoksenne!

kotilaituri kirjoitti...

Pajunkissat ovat niin kauniita ja ilman vettäkin toimivat. Meillä oli häät 4 vuotta sitten ja laitoimme isot niput pajunkissoja isoihin lasikartioihin plus mustat satiinirusetit kartioihin. Tuli muuten kaunista! Aurinkoista päivää sulle :)

mimon mami kirjoitti...

Söpöjä kevään tuojia.

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

PAjunkissoja on minullakin ulkona pöydällä...kun ei laita veteen kestävät hyvin..:)

Una kirjoitti...

Kiitos, flunssa viipyy sitkeästi...

Una kirjoitti...

Hei ja kiitos!!!! Saapuivat... =)))

Uskon että kaunista oli. =)

Una kirjoitti...

Niinpä. =) Sitähän miekin tuossa meinasin... =)

Una kirjoitti...

Kiitos Anna. =)

Una kirjoitti...

=)

aimarii kirjoitti...

Pajunkissoista on pakko tykätä. Ne on niin sieviä.