21.3.2015

Isoisien perintöjä






Hanin isoisä nukkui pois jokin aika sitten. 
Todella nopeasti hänen suuri asuntonsa tyhjeni ja kaikki 
mitä aineellista hänellä oli ollut eläissään, katosi pois jonnekin,
ja asuntokin pantiin perikunnan toimesta pikaisesti myyntiin... 

Ihmettelin Hanille eikö kukaan ihan oikeasti tarjonut hänelle yhtään
mitään konkreettiseksi, fyysiseksi muistoksi isovanhemmistaan?
Ei ollut tarjonnut.

Hani juo aamuisin pannukahvia, kuten isoisänsä. Muistin tämän pikkuruisen 
kahvipannun jossa isoisänsä keitti aamukahvia itselleen, ja kai mummon vielä 
eläessä, myös hänelle. Mietin, olisiko pikkuinen kahvipannukin kenties jo 
poissa vai saisiko Hani edes sen muistoksi menneistä sukupolvista.
-Kysyisi edes. Ja hän kysyi. 

Kävi ilmi, ettei pikkuruista kahvipannua ollut kukaan ennen asunnon nopeaa myyntiä
vielä huolinut. Siispä tuon kaffeepannun sentään sai Hani perinnöksi isovanhemmistaan.

Nyt Hani keittää sillä aamuisin ennen tunnin suuntaansa
kestävää työmatkaansa vanhan ajan nostalgiset kahvit itselleen. 
Ehkä isoisän pannukahvien hyvän hengen turvin 
hän sitten lähtee ajoreitilleen. 





Itse en oikeita isoisiäni syystä ja toisesta saanut koskaan nähdä
mutta minulla oli isoisäpuoli, Lauri-Pappa-rakas,
josta niin ikään jäi minulle perinnöksi vain 
muistot, valokuvat ja tämä pieni puukauha, 
jonka Pappa veisti minulle ihan ikiomaksi.




Kauha on minulle rakas,
eikä sillä koskaan tehdä ruokaa.
Se on muisto.

Sen vierellä on Salli-mummon 
häälahjaksi lähettämä posliininen
mittalusikka. Sekin on ihana. 






Se mitä meistä jää, 
voi aineellisesti olla vähäistä
mutta muistoja jää meistä 
ihan kaikista. 




4 kommenttia:

  1. Luulen, että on hyvä, että joskus voi ihan konkreettisestikin liittyä sukupolvien ketjuun. Silloin pienetkin asiat ovat suuria.

    VastaaPoista
  2. Muistot ovatkin niitä kaikkein tärkeimpiä, sillä niitä ei kukaan vie pois (paitsi alzheimer).
    On kylläkin mukavaa, jos muistokai jää jotain käsin kosketeltavaa?Niitä on ihana vaalia rakkaana muistona:)

    VastaaPoista
  3. Varmasti kahvi maistuu kaikkein parhaimmalta juuri tuosta pannusta! Kuvat ja muistot tärkeitä. Omasta vaarista muistan piipputupakan tuoksun ja sen kuinka hän halasi; rutisti. Niin ja ristisanatehtävät. Mummoa nauratti kun vaarin kanssa päät yhdessä mietittiin sanoja.

    SS

    VastaaPoista
  4. Olen kuullut kerrottavan, että poisnukkunut elää niin kauan kun joku häntä vielä muistaa.
    Mukava muisto isoisästä tuo kahvipannu.

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentistasi! ♥