Avantouimarit

He menevät paikkaan jonne minua ei saa kyllä millään! Hui!
Palelen muutenkin koko talven! Jo ajatuskin kylmää. =D

Nämä pelottomat ja kylmäveriset keskitalvellakin avantouintia 

sisukkaasti harrastavat sinisorsat paistattelivat sunnuntaina ihanassa 

auringonpaisteessa päivää lähijoella. Tai sitten ne olivat nokosilla.

Välillä juostiin oikein kilpaa puolison kanssa pulahtelemaan 

sulaan avantoon. Kiire oli niin kova että sorsat näyttivät toisinaan 

juoksevan ilmassa kiiruhtaessaan toistensa kintereillä, samoja 

kavereiden räpyläreittipolkuja pitkin. 

-Kvaak, kvaak! Hopi-hopi! Kuka eka!? 

Sorsat pulikoivat hetken, kunnes tuli aika siirtyä 

toiseen altaaseen. Niinhän me ihmisetkin kylpylöissä 

vaellamme porukalla toisesta altaasta toiseen...

Urokset olivat komeita. 

Ja naaraat somia. 

Jään alta peilikuvastakin katsoo soma sorsa. 

-Kääk! Joko te lähdette! 

-Niin, oliko sulla muutes pullaa mukana!? 

-Jaa, jos ei sulla ollut pullaa, niin heippa sitten vaan, 

kvaak, kvaak, KVAAK! Pois meidän auringon edestä.