11.4.2014

Ruosteen ruokaa







Mulla on sua niin ikävä
kiertää sururinki sydäntä
Välillä rinki pienenee
rutistaa ja vääntää
Se pistää kärjillään
rautalangan väkäsillä
Ruostuakseen
etsii kyyneliä
Niillä ruokin sitä
surun mustaa rautalankaa 


-Una Reinman- 






14 kommenttia:

  1. Hauska kuva, runo tuo pintaan toisen laiset tunteet, suru on ikävää.

    VastaaPoista
  2. Kiva yhteys kuvan ja runon nimen välillä. Surun väkäset pistelevät sydäntä., mutta kyynelillä se nujertuu, ruostuu. Vaikuttavaa.



    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. NIin on. Ehkä jo tämän talon alkuajoilta. Löytyi maasta ensimmäisenä kesänämme kukkapenkkiä tehdessäni. Ensimmäistä sellaista tähän pihaan. =)

      Poista
  4. Hieno lusikka.Wau. Ihana ruosteinen runo.

    VastaaPoista
  5. Kaunis runo ikävästä ja hieno kuva :)

    VastaaPoista
  6. Vaikuutava lopetus
    Niillä ruokin sitä
    surun mustaa rautalankaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ari, niin, kyynelillä... Suolainen vesi kun kasvattaa ruostetta.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Mutta rakkauden ei pitäisi... =)

      Poista


♥ Kiitos kommentistasi! ♥