Lumikelloja esillä!

Oi siellä ne tuulessa heiluivat 

pienet sievät 

kevään ensimmäiset kellot, 

vaikka kuinka yritin pyytää 

että olisivat paikoillaan kuvauksen 

ajan mutta olivat niin innoissaan, 

-keväästä tietenkin-

etteivät totelleet! 

Heiluivat vaan... 

Onnessaan.

Sydän herkistyi kun näin niiden ihan salaa 

hiipineen mullan ja lumen alta esille. 

Voi kullanmurut! 

Tervetuloa maailmaan!

(Viime keväänä näin niitä samassa paikassa 19 pv huhtikuuta!)

Tässä muutama päivä myöhemmin
syntyneitä krookuksia. =)

Vielä viikko sitten kotipiha 

oli ihan maaliskuisen valkoinen.

 

 Piha nukkui alla lumikerroksen. 

 Se aamu oli huuruinen. 

Pakkanen pamahteli alla askelten. 

Kulkukissa oli jälleen istunut yksinään rappusilla. 

Palelikohan sen pieniä varpaita?