20.1.2014

Something good in every day



 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸


Late täytti vuosia viime viikolla, mutta 
oli työmatkalla ruotsissa silloin justiinsa. 
Lauantaina hänellä meni pakkasessa autojen 
pakokaasussa pilkkihaalarissa kuvaten koko päivä, 
mutta sunnuntaina saimme istahtaa 
oikein päivänvalossa eli oikein auringon 
ikkunan takaa kurkistellessa jopa 
kahvipöytään ja seuraksemme saapui 
Esikoinen tyttöystävineen.

Eikös olekin muuten oiva tyyli ostaa 
samassa taloudessa asuvalle sellainen 
juttu lahjaksi, josta itsekin pitää? 
-Nuo somistustarrat meinaan... =) 
Odottavat vielä, mihin me ne 
päätetään sijoittaa.

Viimeinen pala jäljellä ja kuvauksen vuoksi kynttilä uudelleen...

Kakkuna oli kerrankin jotain kaupasta 
ostettua, eli Vuohelan Herkun muhkea gluteeniton kääretorttu, 
jonka päällystin laktoosittomalla kermavaahdolla,
somistaen koko komeuden vadelmasydämillä. 

Oli siinä yksi kynttiläkin jota 
puhaltaessaan Late sanoi toivovansa, 
että muutettais ruotsiin!

Hui tuota miestä! =)

 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸




Tämä ihana keittiön verhokappa on Maman käsialaa. 
Hän löysi kesällä kirpputorilta kauniin pitsisen hameen, 
jonka helmaosasta hän muokkasi soman verhon 
ja antoi sitten sen ihanuuden miulle.

♥´¨`♥



Nyt, kun joulu on jo virallisesti ohi, 
oli aika laittaakin jotain valkoista, jotain vanhaa, 
jotain romanttista ja kevyttä kotia somistamaan.
Pitsihelmat hulmuavat lämpöpatterista nousevassa 
lämmössä herttaisesti. 

Sivuverhoina on edelleen pussilakanoista 
ompelemani verhot ja niiden taustalla ns 
talvivuorina vanhat valkoiset 
käytöstä poistetut lakanat, 
jotta lämmin pysyisi sisällä 
ja kylmyys ikkunan ulkopuolella.  
 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸




Sormet alkavat olla jo tointuneet joulusta 
ja olen jo aloitellut uusia neuleita ja 
virkkuutöitä.

♥ ♥



Kynttilärintamalla sellaista uutuutta, 
että ekaa kertaa eläissäni minulla on tuollaista 
koristehiekkaa ja vieläpä vaaleanpunaisena.

-Kiltti joulupukki toi. =)

 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸ 




Aamulla 21.1.2014: 
Kun tässä näitä meidän Pikkutalonkin asioita kerran on, 
niin kerrottakoon että jälleen meillä on sitten vesiputkikin jäässä. 
-Tällä kertaa keittiöön ei tule vettä... =(


6 kommenttia:

  1. Minäkin ostin miehelle lahjan, jonka arvelin myös häntä miellyttävän. Pieleen meni! Kommentoi mokoma jotain siihen tyylin, jaa, taisit ittelles ostaa, Mitäpä sitä kiistämään. Ostin Oiva Toikan punaisen lasilinnun, jota olin itse pitkään himoinnut. Aina ei voi onnistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin taisi tämäkin mies arvata! Sai hän fazerin sinisen levynkin jonka tuhoamisessakin kyllä avustin... =) Me tehkä teemme taulun noista tarroista...

      Toikan lasilinnut ovat ihania. =)

      Poista
  2. Käväisin lukemassa nuo vanhat verhoblogisikin. Tämä kaikki rohkaisee minua laittaamaa ikkunoihin vanhoja kauniita lakanoitamme. Sitä olen haaveillut jo kauan. Nyt ne vielä ovat arkussa pahvilaatikkokasan alla, mutta kesällä varmaan jossain ikkunassa. Näin nämä ideat kehivät toiselta toiselle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mainiosti voit. =) Vain taivas on rajana ja mielikuvitus kattona. =)

      Poista


♥ Kiitos kommentistasi! ♥