4.1.2014

Puuterilunta



Kun Late lähti töihinsä torstaina, mie kävin käsiksi joulukuuseen. En mitenkään vimmalla enkä kovaotteisesti, vaan sillai kaiholla ja lempeesti. Oli sääli riisua puu koristeistaan, varsinkin kun se höpsö hassukka pikku kuusi oli alkanut kasvaakin niin hurjaa vauhtia. Minun mielestäni juuri valojen ja koristeiden laittelu paikoilleen mieltä ilahduttamaan, on se jokin, josta saa joulufiiliksen.
Kun sitten tulee se päivä että ne pitää riisua, tuntuu se aina hyvin haikealta.


 Samalla lailla kuin varsinainen joulukuusi, koko pikku metsikkö, jonka olohuoneeseen olin niin innoissani raahanut, oli alkanut kasvattaa pikkuruisia kerkkiä. Jostain syystä vaan miun keuhkot olivat entistä tukkoisemmat nyt, ja päättelin ettei se tukkoisuus ainakaan parane kun sisätiloissa kasvaa kuusia ja kuusten juurella sammalet viheriöivät komiasti.
Myös Hanilla tuntuu olevan jälleen jonkinlainen keuhkoputkentulehdus tms. =(  Joten....
metsä oli pakko toimittaa pois ja siivota kämppä jälleen astmaatikkoystävällisemmäksi.
(Olipas pitkä sana!)



Huomasin justiinsa että olen leimannut
kuvani vielä viime vuoden vuosiluvulla... =)
Miten uuden vuosiluvun oppiminen
onkin aluksi hankalaa?




Yhden pikkukuusen,
jonka olin ojasta kaivanut juurineen ruukkuunsa,
kannoin vintille kasvulampun alle, ilman sammaliaan.
Kokeilen saanko sen elämään kevääseen ja maan sulamiseen
ja istutamme sen sitten jonnekin sopivaan paikkaan pihallamme.
Puutarhassahan pitää olla aina kaikenikäisiä puita kasvamassa.

Pikkuiset kuuset piti alunperin antaa Murusille,
mutta he saapuivat vasta 28.s pv meille,
joten joulu oli jo ohi. 




Sinne sujahtivat koristeet
pehmustettuihin laatikoihinsa odottelemaan seuraavaa joulua. 
Joulukoristeista haluaisi pitää aina kiinni viimeiseen asti,
sekä joulun tunnelmasta koska koristeiden poislaitto
on kuin vastahakoinen myönnytys sille,
että edellinen vuosi on ihan lopullisesti poissa ja jotain uutta alkamassa,
vaan kun sitä uutta tulee usein hieman vierastettua.

Tosin jokaiseen päivään pitäisi suhtautua kuin jouluun konsanaan, 
vaikkakin ilman koristeita. 


Myös ihana joulutähti lähti vintille kasvulampun alle, samoin sypressi. Siellä ne Johanneksenleipäpuun ja avokaadon kanssa nyt kilpaa tarjoilevat oksiaan lampulle ja vuoroin ikkunasta hetkittäin paistavalle päivänvalolle, talvetettavien pelargonien kera. Yksi pelakuu  valitettavasti kuoli pois, ja mie kun olisin niin halunnut nähdä sen Appleblossomin kukat....
Snif. Toivottavasti muut pelakuut kestävät talvetuksen... 



Olohuoneeseen jäivät vain nuo alennusmyynnistä
kotiin raahaamani amaryllikset, ♥ 
joiden en ainakaan tiedä käyneen kenenkään hengitykseen...
Turkoosin suojaruukun suojissa on yhteensä kolme
amaryllistä ruukkuineen, ylemmät sen alemman ruukun
reunoihin tukien. Vettähän ne tarvitsevat ihan niukasti kukin. 

Nauha tukee hieman pitkiä kukkaputkia,
etteivät amat ala tekemään mitään kuperkeikkoja.




Koska olen yhdistänyt tavallaan nyt tähän blogiin kaikki blogini,
 niin kerrotaanpa hieman mitä rempparintamalle kuuluu:
Lankku, joka jäi ylimääräiseksi viime kesän remontista ja seisoi jo kotoisasti useamman kuukauden olohuoneessa nojailemassa vinttiaulan portaisiin, sahattiin Laten ja Miihkalin toimesta ennen vuodenvaihdetta sopiviksi sohvapöydän pituisiksi lankunpätkiksi.
-Hani kutsuu projektiaan kahvipöydäksi. =)

Odottelen mielenkiinnolla millainen meidän uudesta olohuoneen sohva/kahvipöydästä tulee. Saadaan heittää pois tuo keikkuva pinnoiltaan hilseillyt ikeapöytä
jonka Hani on vuosia sitten aikoinaan poikamieskämppäänsä ostanut.

Listojen laittoakin on myös nyt tulevana viikonloppuna viimeinkin tiedossa,
joten eikun matot sivuun ja jiirisaha lainakompuran kera soimaan,
joka pitääkin palauttaa jo omistajalleen. Kompura onkin oleskellut
talossamme kauemmin kuin me itse, koska se on ilmestynyt
tänne jo siinä vaiheessa kun toimme ensimmäisiä
muuttokuormia.

Toivon viikonlopuksi pakkasta (siis ihan pikkuisen 
sitten, huom säänhaltijat, ei sitten liioitella!) 
niin saan tupahan raikkaalta tuoksuvat
tuuletetut matot. 

Näin alkakoon
uusi vuosi.



Siellä se pihalla nyt nököttää
meidän pikkuinen kuusi, joka
ehti kasvattaa jo noin somat hennot kerkät.
Olisikohan pitänyt valmistaa niistä
yskänlääkettä, teetä tai siirappia? =) 




Jänis on käynyt yöllä
maistelemassa lintujen kauralyhdettä...



Loppuun lainaan tyttären sanoja:
 
Ulkona näyttää siltä 
kuin joku olisi 
ravistellut lumisadepalloa... 

-Nunnukka Reinman-










6 kommenttia:

Maireanna kirjoitti...

Ajankohtaisissa puuhissa ollaan.. Muutama koriste saa olla ensi viikkoon. Kaunista Sinulla siellä näyttää olevan, jokapuolella. puutarhan penkki, aivan ihana.
Ihmettelinkin mun kukaan ei ole kommentoinut blogeihini, luulin jo että lopetanko koko kirjoittelun.:-( Sillä onhan se kommentti iloinen merkki, että joku on sentään lukenut piiperrykseni.. Kiitos että piipahdit!

Una kirjoitti...

Kiitos Maire. =)

Penkki ei mahdu minnekään talvisäilytykseen niin sen piti jäädä tuohon paikoilleen...

Nämä blogit tuntuvat jäävän ihan unholaan nykyisessä nopeiden lyhyiden päivitysmuotojen rinnalla...
Miekin olen miettinyt, kannattaako tätäkään blogia enää pitää hereillä. Ovatko blogit jo liian vanhanaikaisia? Mutta sitten mietin, että oma päiväkirjanihan tämä on.

Haleja Maire siulle. <3

aimarii kirjoitti...

Haikeutta siinä ilman muuta on, kun joulun purkaa pois. Minun pihallani saa joulukuusi pitää kynttilänsä vielä ehkäpä helmikuulle antamaan valoa, mutta sisätiloista riisun joulun Nuuttina.
Sinulla on mukavaa, kun voit viedä kukkia vintille ja saada ne keväällä ulos uuteen kasvuun. Niin minäkin ennen tein, jopa amaryllis oli sama vuodesta toiseen.
Pihaasi kaunistaa tuo hento lumi. Mukavaa loppiaista.

Heidi-Maaria kirjoitti...

Niin on joulun aika väistymässä kevään tieltä. Jos maa on sula niin eikö kuusen voisi istuttaa saman tien?

Una kirjoitti...

Heips

Puun systeemit menisivät ihan sekaisin jos nyt veisin sen ulos kun se on aloittanut tavallaan jo kevätkasvunsa... Luultavasti se paleltuisi ensimmäisissä pakkasissa. Siksi koetan pitää sen hengissä sisätiloissa. Olisipa meillä sellainen viileäkuisti niin se olisi sille oiva paikka odottaa oikeaa kevättä. =)

Una kirjoitti...

Siun pihapuusi onkin erityinen. <3
Se on ihana. <3
Ymmärrän ihan täysin miksi se saa pitää valonsa. =)

Pihamme lumi on sulanut pois koska on niin lämmintä, sataa vettä ja tuulee kamalasti...

Kiitos, siullekin mukavaa loppiaista. =)