14.11.2013

Kiusaamisesta...



Hilkka Ahde on nostanut kanteen ex-pomoaan vastaan työpaikkakiusaamisesta. Hän on kertonut ex-pomostaan XX:stä mm: "Hän ei tervehdi minua, ei vastaa puheluihini, eikä noteeraa minua millään tavalla."

Mutta näinhän muissakin suomalaisissa työyhteisöissä toimitaan, eikö vaan? Sellaistahan se arki ja todellisuus monellakin on. Näin käy yleensäkin paikoissa joissa muutama ihminen kokoontuu jonkun asian vuoksi yhteen. Aina on olemassa joku, jota joku toinen tai jopa osa muuta porukkaa näkyvästi karsastaa. Työkaverit saattavat pomon lisäksi suhtatua noin toisiin työntekijöihin eivätkä kohdatessaan ole tuntevinaan sinua.
Minäkin olen ollut muutamassa tuollaisessa työpaikassa. Ne olivat ahdistavia kokemuksia.

Niin ja vaikkapa perhepiirissä, sukulaisten kesken tai jopa naapurien kesken saatetaan käyttäytyä tällä tavoin. Mitä eroa Ahteen kokemaan? Ei mitään. Tuo on suorastaan nykysuomalaisuutta.
Valitettavasti. Vai onko sellainen käytös kansainvälistä?

Tosin jos katselee tv:sta Diili- tai Hell's Kitchen ohjelmia, tietää, miten kauheata kohtelu ihan oikeasti työpaikalla voi olla. (Vaikka ne ovatkin käsikirjoitettuja ja viihdeohjelmiksi tarkoitettuja show-pläjäyksiä, on niissä tietynlainen todellisuuspohja...) Siksipä en katso kyseisiä ohjelmia, en englanniksi enkä suomeksi koska ne ovat ahdistavia ja tuovat mieleen pahoja muistoja eivätkä todellakaan viihdytä.
-Pomottajatyyppi ei aina muuten välttämättä ole miespuolinen...

Ahde jatkaa: "XX:n käyttäytymiseen kuului toisten työntekijöiden arvostelu ja jopa haukkuminen, mitä jo alussa vähän ihmettelin..."

Tuokin on niin tuttua. Noinhan työpaikoilla yleisesti tehdään. Eikö?
Joku ikuisesti ja aina mitätöi kaiken tekemäsi, eikä ikinä todellakaan sano mitään positiivista. Negatiiviset asiat hän kyllä tuo kovaan ääneen esille. 
Olen sellaisissakin työpaikoissa ollut, hetken.

Varsinkin kun joku on poissa, niin hänet porukalla selän takana kunnolla haukutaan...
Puhumattakaan nyt siitä, että samalla tavalla jälleen saattaa joku läheinenkin puhua sinusta, ja vaikkapa muista ystävistään ja sukulaisistaan. Mitä eroa Ahteen kokemaan? 


Ahde: "XX oli tosi vihainen, oli että saatanan perkele, pilaat koko XXX:n maineen. Hän sanoi, että ajattelu on minulta kielletty, hän sanoi, että tästä lähtien sinä teet vain muistioita..."

Voi, voi niin tuttua takuulla monelle. Kiroaminen, manaaminen ja yleinen lannistaminen, kaikenlainen henkinen lyttääminen on tuttua monelle. Niin työkaverille, alaiselle, sukulaiselle toisen sukulaisen taholta tai jopa puolisoiden kesken käytyä nillitystä.

Mitä eroa siis näilläkään muiden ihmisten kokemilla sattumuksilla töissä ja kotona on verrattuna Ahteen kokemaan?

Ehkä se, että joskus joku on saattanut menettää jopa omankin malttinsa ja hän on antanut samalla mitalla takaisin sille ikuiselle toisten panettelijalle, mustamaalaajakiusaajalle, eikä ole enää missään tekemisissä moisen kanssa.

On Ahteen tapauksessa muutakin eroa.
Me muut emme ole nostaneet näistä asioista oikeusjuttuja...

En todellakaan puolustele syrjintää millään tavoin, enkä missään tapauksessa väheksy Ahteen kokemuksia enkä asian julkiseksi nostamista. Päinvastoin. Pointtini onkin, ettei alentavaa syrjintää tulisi kenenkään sulattaa keneltäkään. Piste.

Joka asiassa vaan pitää olla se ensimmäinen, se ennakkotapaus, se rohkein joka uskaltaa nostaa teräväkyntisen kissan pöydälle. Ehkä tämä mahdollinen käytöksestään vastuuseen joutuminen saa tylyttäjäpomottajat, työkaverit jne hieman miettimään, miten kohtelevat kanssaihmisiään.



Lainaukset: Iltalehti 

11 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Ajankohtaista asiaa...ja niin totta monella työpaikalla...siitä vaan liikaa vaietaan ja vuodesta toiseen sama homma jatkuu.

Kumpa maailma olisi vähän parempi paikka ihan jokaiselle!

lämpöistä iltaa sinulle Una .

Una kirjoitti...

Hanna, niin, kunpa ei vaiettaisi. Mutta yleensä se menee niin, että se kiusattu ottaa ja lähtee pois, sielu kipeänä.


lepis kirjoitti...

Valitettavasti nämä jokaiselta työpaikalta ilon vievät eivät pidä itseään kiusaajina. Eivät ymmärrä tekevänsä mitään väärää tai aiheuttavansa suurta mielipahaa, niin juurtunut tuollainen käytös on meidän työyhteisöihin. Yleensä kiusatusta tehdään se syyllinen. Toivottavasti tämä case pistää ajattelemaan työyhteisössä. Keskustelut saattavat olla jo liikaa toivottu.

Una kirjoitti...

Lepis, näin on. Olen kaikesta samaa mieltä kanssasi. Kiusaaja ei todellakaan tunnista itseään. Koulukiusaajakaan ei tunnusta olevansa kiusaaja.

Vasta kiusatun nouseminen vastustamaan kiusaajaansa, nostaa asiasta älämölön.

Arttorius kirjoitti...

Moi,

musta on pelkästään tosi hyvä juttu että H. Ahde vei käräjille koko episodin ja media nostanut julkiseksi. Ei kenenkään kiusaamista/kiusatuksi tulemista tule väheksyä ja on hyvä kun tuollainen nk. tuttu ihminen tekee asiasta julkista osaltaan vaikka on taatusti raskasta monelle osapuolelle. Siitä voi saada jotkut kiusatuksi tai syrjityksi tullut pontta viedä itsekin asiaa eteenpäin. Vaikka H. Ahde ei olekaan niin sanotusti tavallinen, ja jos joku tavallinen ei ole pistänyt/jaksanut pistää stoppia kiusaamiselle, ei siinä asiassa pitäisi olla mitään ihmeellistä ja verrata asioita keskenään. Kaikilla ei oo voimaa puuttua kiusaamiseen mutta ei pitäisi vähääkään väheksyä niitä joilla on viedä homma eteenpäin.

Arttorius kirjoitti...

ja vielä. Tunnen aika monta oikeusjuttua nostetun jossa kiusaajaa vastaan on nostettu oikeusjuttu. Niistä vain ei julkisesti ole kukaan kiinnostunut mutta asia ei oo niin etteikö niitä "muut tavalliset" veisi käräjille.

Una kirjoitti...

:) Ihan samaa mieltähän mie olen kanssasi. Luepa rauhassa uudelleen. :) harmi kun tekstiin ei saa puheääntä ja intonaatioita... Rivien välissä ei ole väheksyntää vaan toteamus siitä miten raadollista monissa yhteisöissä yms on se arki. Jopa perheissä tai naapurusten yms kesken. Ja Ahteellehan mie nostin hattua. Ehkä en osaa suomea tarpeeksi hyvin tehdäkseni asiani selväksi. Voi voi...

Una kirjoitti...

Se on oikein. Kiusaaminen tosin ei saisi mennä niin pitkälle vaan siihen tulisi jo aiemmin puuttua. On valitettavaa jos oikeus on viimeinen keino... Tarkoitukseni ei ollut korostaa ko henkilön tunnettavuutta vaan tehdä hänestä ihminen siinä missä me muutkin.

Jossakin kommentissa jota en edes julkaissut, sanottiin ettei tuo ole edes mitään kiusaamista. Että se on vasta kiusaamista kun aletaan lyömähän... =(
Niin sitkeästi toisen mollaaminen on joissakin yhteisöissä. =(

Tämän tarinan päähenkilölle toivon kaikkea hyvää. Mutta tosiaan, lue ihan loppuun asti niin huomaat sen,,,

Arttroius joka ei jaksa kirjautua kirjoitti...

Tai minä en osaa lukea ;D

sama Arttorius joka ei vieläkään jaksa kirjautua :] kirjoitti...

On tosi ikäviä tuollaiset lytskommentit ja mielipiteet, vielä enempi asenne mikä taustalla on. Varsinkaan kun kukaan ei voi tietää miltä kiusatusta/syrjitystä tuntuu kun nekin on vielä yksilöllisiä herkkyyksien mukaan.
Mun tietämät tapaukset, ainakin osaa oli koitettu monin tavoin saada käsiteltyä mutta oikeusjuttu oli muidenkin asioiden takia tosiasia joten se kiusaamismomenttikin siinä piti käsitellä. Hyvät esimiehet olisi työpaikoilla aa ja öö, hyvä esimies/työyhteisö puuttuu välittömästi ja sitä ennen tietty ilmapiiri pitäisi olla dynamiikaltaan sellainen ettei kiusaaminen olisi edes mahdollista.

Una kirjoitti...

Aivan... Asenne kuultaa monesti läpi ihmisten sanoista niin vahvasti.

Jotkut meistä ovat kovapintaisempia ja jotkut meistä ovat herkempiä.
Se on inhimillistä.
Se miten herkkien ja kovapintaisten maailmat välillä kohtaavat, ei aina säästä herkkien tunteita.

Onneksi kaikkialla on olemassa kuitenkin Arttorius
siun kaltaisiasi hyviä ihmisiä, joilla
- vaikka ovat kovaakin maailmaa nähneet-
on silti hyvä ja avara sydän.