17.9.2013

Vähänkin on paljon



 Varsinkin jos se vähäinen valaisee 
ja raikastaa. 
Tässä ulko-oven seutua ennen...


 ...ja tässä jälkeen rakennustelineiden lainauksen ja 
pienimutoisen maalauksen... 
Ruskeat katonaluslaudat olivat muistoa talon 
entisestä värityksestä. 






Yläkerran kohdilla ei onneksi ruskeaa väriä
ollut niin paljon kuin ns. uudessa päädyssä. 

Olen todistetusti ylittänyt rakennustelineellä 
kävellessäni nuo mustat sähköjohdot ja 
pelännyt ihan hirveästi. 
Vain ylittämällä ne 
sattoi maalata tuon oikealla näkyvän märkätilojen 
katon reunuksen... 

Telineet olivat naisenkäteen kovin paksut. 
Parhaiten niissä pystyi kiipeilemään ilman 
hanskoja. Tosin kädet olivat alumiinista 
mustanharmaina. 

Kummallisinta oli että reidet tulivat tasohyppelystä 
kipeäksi. Varmaan se jalkojen jännittäminen ja 
jonkinlainen jännitystärinä... =) 

Nytpä on ensi kertaa talossa, 
 tv-antenni 
sekä yläkerrassakin korvausilmaventtiili 
ja talolla osittain valoisampi yleisilme. 
Homma jatkuu ensi kesänä. 
Nyt loppui telineiden vuokra-aika kesken...




2 kommenttia:

Saga kirjoitti...

Kylläpä pieni muutos teki paljon.

Una kirjoitti...

Kiitos Saga.
Aivan. =)

Se kuulostaa pienemmältä jutulta kuin mitä se oli. Rakennustelineiden kanssa oisi tarvinut vähintään kolme henkilöä, niitä siirtelemään. Roikkuvat sähköjohdot sanelivat paljon miten telineet piti asentaa. Maalari väsyy, kun pitää kohta siirrellä telineitä purkaen ja kooten niitä uudelleen uuteen paikkaan. Huoh.

Siksi isommalla porukalla olisi saanut aikaan enemmän ja kaikki suunnitellut tehtävät tehtyä. Nyt ehdimme kahdestaan vain n puolet suunnitelluista töistä. Siksi tämäkin projekti jatkuu... ehkä ensi kesänä.