30.8.2013

Valkoisia ja muunkinvärisiä unelmia

 Elokuun viimeisellä viikolla




Koska tässä pihassa on toisinaan kovasti eläinkuntaa jotka pitävät kukista tai varsinkin niiden sipuleista, päätin kesällä sipulikukkien kukinnan jälkeen kerätä pihaltamme kaikki sipulikukat kuivumaan ja pidin samalla parin kuukauden tuumaustauon mihin mie ne sitten laitan takaisin kasvamaan. Päätin tuumauksen jälkeen tehdä niille oman uuden penkin, jossa ne saavat ihan rauhassa kasvaa ja kukoistaa.

Kävin moneen kertaan läpi pihaa sillä silmällä, mistä näkisin keväällä kukkapaljouksen parhaiten heti kun tulen ulos ovesta. Paikka täytyy olla siis jossain etupihalla? Siellä on kitukasvuisia pihlajia jotka kärsivät kovasti suuren vanhan hopeapajun vaikutusvallan alaisuudesta. Myös tontin reunoilla seisoskelevat koivut vievät osan niiden ravinnosta ja valosta. Pihlajien alla kasvoi jo ennestään ensimmäisenä täälläolosyksynä istuttamani krookukset sekä hassunkirjavat hylkiötulppaanit.


Ensin piti sahata muutama kitupihlaja pois kokonaan koska osa oli täysin lehdettömiä, pystyynkuivuneita ja edellisen asukin lasten ruuveilla ja nauloilla kiduttamia. Miten ne olivatkin jääneet pystyyn näin pitkäksi aikaa? Kai luulin jossain sieluni sopukassa että puut tuosta virkistyvät jossain vaiheessa ja lapion niille vaan kasvuravinnetta mutta eivät ne enää jaksaneet piristyä. Vähemmän edes oleilemme koskaan etupihalla tien läheisyyden vuoksi. Oleilen siellä vain kun ajan nurmikon. Ja senkin koetan tehdä nopeasti. =)

Koskaan en esimerkiksi tiiraile näkyykö tuttujen autoja ajelevan ohi sillä miulla on huono automuisti. Miulla on huono kasvomuistikin joten en muutenkaan tiiraile ketään missään ikinä ja jopa tutut ihmiset tulee ohitettua omiin maailmoihini vajonneena. Joskus jotakin tiellä kaahaavaa tai vahvasti jo kaukaa musiikkia jytisevää ajoneuvoa tulee vilkaistua ja ne kaaharien kulkuvälineet tulevat sillä tavoin ulkonäöltäänkin tutuiksi, koskapa yleensä ne ovat muutenkin jotenkin erikoisella tavalla tuunattuja. Liikavolyymilla automusaa soittelevia tulee hiukan sääli, sillä tinninus odottaa heitä nurkan takana...

Kaadettuani ensin käsisahalla lahoimmat pihlajat maan tasalta, kävin oksaleikkurilla ohuimpien kimppuun. Katkaisin puut sellaisesta kohtaa, jossa ne saisivat vaikkapa ruveta versomaan ensi keväänä. Jos eivät verso, vaan loukkaantuvat, niin nekin katkaistaan maan tasalta. Yksinkertaista. Maantasalla olevat ainakin saattavat tehdä uusia versoja ja saavat ihan vapaasti versoakin tähän omaan paikkaansa takaisin. Mie vaan tein niiden juurelle ihmisten iloksi  kevätsipulikukkapenkin. Kun nuorimmaiseni kuuli mitä teen, hän ihmetteli mikä vuodenaika täällä oikein on. Mutta kun tulevaan kesään pitää valmistautua jo hyvissä ajoin... =)


Maalasin kauhiat keltaiset kottikärryt paremmin meidän pihaan sopiviksi.

Kaivettuani maasta edelliset krookuksen sipulit huolella pois, kitkin rikkaruohot ja suurensin kukkapenkkialuetta, laitoin alimmaksi kerroksen sanomalehtiä ja roudasin paikalle kottikärryillä sekamaata yhden toisen kukkapenkin jäämistöstä. Sen kukkispenkin kasvit kärsivät joka kesä kuivuudesta, joten poistin sen penkin kokonaan. Vain asuttuaan jonkin aikaa jossakin paikassa, oppii sen talon ja sen pihan metkut.

Siirsin siinä olleet, lähinnä keltaiset kukat maanpeittokasveiksi remppavallillemme, josta ei enää huomaa, että se vallitus toimi kolme vuotta remonttiemme kaatopaikkana. Siellä makaa piilotettuna muutama sata kottikärrykuormallinen sammalta, purua, hiekkaa, savea ja niiden alla tiilimurskaa, kuin salaojana. Nyt vallin päällä on juurtumassa ensinnäkin kaikkia mahdollisia keltaisia kukkia, sekä kauhiasti sinipallo-ohdaketta (on aivan hirveä leviämään siementämällä), rohtoraunioyrttiä, joka leviää juurakkonsa avulla, vuohenkelloa joka siementään itse itsensä joka paikkaan,  kellopeippiä, joka niin ikään siirtelee itseään juurakkonsa avulla sinne tänne, kaikki vihreät maksaruohot, jne.

-Toivottavasti jo ensi kesänä valli näyttää villiintyneeltä kukkavalloitukselta. Valli on tehty sellaiseen tontinkohtaan, jonne tuskin kukaan koskaan rakentaa mitään. Ja vallin saa kyllä pois kätevästi maansiirtovälineillä.



Keskellä pihaa tosin  niitä maansiirtovälineitä odottelee yhä vanhan pihamökin rauniotkin, (katastrofialueemme!) mutta emme anna sen keon haitata elämäämme. Olkoon muistoraunio siinä niin kauan kunnes meillä on varaa siirrättää se kaatopaikalle. Tehdään ja rakennetaan kaikki tärkeämmät jutut nyt ensin. Katastrofin voi poistaa vaikkapa ensi keväänäkin...

Niitä homeisen piharakennuksen jätteitä ei voi haudata pihaan, eikä hyötykäyttää.Osaksi raunion kokoa lisää eteisen lattian alta nyt viime remontissa kaivetut betonimöykyt joissa on kiinni styroksia.
-Ville-variksemme tämänkesäiset poikaset käyvät leikkimässä raunoilla varpusten ja västäräkkien kera. Variksenpojat käyvät jopa syömässä ja murustelemassa styrokseja ja levittelemässä niitä pitkin pihaa, nyt kun ei ole enää pioninnuppuja, eikä valamonruusuja syötäviksi... =P


Mutta niin, kevätpenkkiin palatakseni. Se alue on istutettu vieri viereen ihan täyteen niitä kukkispenkkien vanhoja hyvin kuivuneita sipuleita sekä lisätty tietenkin muutama uusi sipulikukka, kaadettu kunnon multaa säkeistä päälle ja kaivettu katastrofialueelta loput vähänkään ehjähköt tiiliskivet jotka on asetettu kevätpenkin reunakiviksi.

Myyränkarkottimen tökkäsin vielä keskelle komeutta ja korkeaa aitaverkkoa ympärille ja sitten esitin mielessäni hartaan toiveen, ettei tuosta tule vain kallis fasaaniansa, vaan tuhmat f-linnut kiertäisivät paikan hyvin kaukaa ja ensi keväänä tosiaan kodin rappusille astuessani näkisin tulppaaneja, krookuksia ja ukkolaukkoja siinä penkissä. Suuriapieniä haaveita siis mielessä kukkamaailmassa. Katsotaan keväällä miltä tuo näyttää...

Muualle pihaan voin huoletta istuttaa esim narsissin sipuleita. Ne eivät kelpaa f-linnuille eivätkä myyrille. Kunhan narsissit vaan ovat valkoisia...


Eivät ne eläimet sitä väriä tunnista mutta mie itse tykkään enemmän sen värisistä. =)








4 kommenttia:

  1. Kesäällä varmasti kukoistaa.
    Kaunista tulee.♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos Sylvi. =)

    Toivotaan että kukoistavat. =)
    Talvista ja tuhoeläimistä ei koskaan tiedä...

    VastaaPoista
  3. I love that sunflower, against the grey rocks!!!! In the first image of the tulips, I noticed a snowy owl in the background! What a wonderful statue to have in the garden!! I have never seen one like it!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Than You Judy. =) I love birds... <3

      Poista


♥ Kiitos kommentistasi! ♥