23.8.2013

Operaatio keittiön kaappien pinnat




Pari vuotta odottelin että tekisimme jotakin keittiön kuluneille ja kellastuneille kaappienoville ja laatikostojen etukansille. Ne olivat osittain kostuneet joskus pahasti, turvonneet ja kolhuuntuneet ja lasisia kaapinovia oli pesty runsasvetisellä kädellä jolloin se musta nokivesi (?) oli päässyt tunkeutumaan kaapinoven sisäpuolen kuvioon, eikä sitä sieltä millään keinolla saanut pois pyyhittyä. Lasiovinen kaappi oli siis ruman näköinen sisäpuoleltaan. Käytettyjä mutta siistejä lasisia kaapinovia meille lupaili näiden tilalle yksi pariskunta mutta ei niitä ovia koskaan meille saapunut, joten Hani käski miun olla haaveilematta niistä ovista. Näiden muiden kaapinovien kunnostuksen kohdalla hän on todennut että hänellä on vain kaksi kättä, joten... 

Ajattelin tässä eräänä aamuna että no mikäs, onhan miullakin kaksi kättä, nappasin ruuvinvääntimen mukaani keittiöön ja kokeeksi irrotin ensimmäisen oven keittiönkaapeista. Hyvin onnistui. Turhaan pelkäsin hikikarpalot otsalla helmeillen, että ovi romahtaa ja räsähtää lattiaan jos sen kiinnitysruuveihin koskee. Vielä jopa viimeisenkin neljästä saranoiden kiinnitysruuvista voi rauhassa ottaa pois, eikä ovi tipahda minnekään. Ruuvinvääntimenkin ehtii rauhassa asetella pois käsistään, sitten molemmin käsin kiinni ovesta, ihan pieni kääntöliike poispäin kaapista ja ovi on siinä, valmiina vietäväksi ulos hiontaa ja pakkelointia varten.

Hioin ensin kaikki maalipinnat varovasti hienolla hiekkapaperilla käsin, jotta pinta karheentuisi. Kummasti ne alkoivat muuten haista hiomisen aikana varsinkin taustapuoleltaan tupakalle, joten kellastuneisuus voi johtua sitten siitä. Rosoisesta, kostuneesta ja pursuilleesta paikasta joutui hiomaan rouheammallakin hiekkapaperilla ja sitten hienolla paperilla vielä siistimistä. Pakkeliakin meni jonkun verran mm siksi että muuan ovi piti kääntää kätisyyden vaihdon vuoksi ja reikiähän siitä tuli, saranakohdista yms. Reikiä oli myös kahvojen vaihdoista. Näissä kalusteissa oli alunperin puiset kulahtaneet nupit. Pakkelin kuivuttua oli sitten vuorossa jälleen hiontaa ja tarvittaessa uutta pakkelia pintaan ja taas kuivumisen odottelua ja hiontaa...jne. Onneksi oli kaunis poutapäivä ja aurinkokin paisteli.

Hiontapölystä puhtaaksipyyhityt ovet kannoin vinttiin seuraavaan käsittelyyn elikkä maalattavaksi. Vintillä oli sopivasti kuivaa tyhjää tilaa. Vielä hetken. Sillä maalattujen keittiökalusteiden ovien takana odottelee kokoamistaan paikallisesta nettikirppismyynnistä bongaamani ja kotiin hakemamme lahtelainen metallisänkykin.
Oli jo todella korkea aika saada patjat pois vintin lattialta. =) 


Pesin kaikki keittiön kaapit yltäpäältä sillä aikaa kun odottelin maalien kuivumista. Remonttipölyä oli yhä uskomattoman paljon siellä täällä. Totesin sappisaippuan olevan aivan loistava puhdistuaine. Samalla tuli siivotessa inventoitua kaappien sisältöäkin ja uudelleenjärjesteltyä joitakin hyllyjä.

Mielestäni keittiö voisi ollakin ilman kaapinovia. Eikö olisikin ihan maalaisromantiikkaa! =) Ainakin vaikkapa mökkikeittiö voisi olla näin simppeli. Turhaan ovat pienissä mökkitiloissa tilaa viemässä ne ovet. Ilman ovia näkisi helposti mitä on missäkin ja huomaisi, mitä kaupasta pitäisi tuoda... =)


Mutta on se keittiö kyllä oikeasti siistimpi ilman näkymää kaappien sisällöstä. Ihan ok ovet tuli. Kelpaa ainakin meille paremman puutteessa. Tämä oli sellainen ensihätäapu niiden kalusteiden pinnoille. Nyt tuoksuu vähän aikaa uudelle ja puhtaalle.

Samalla maalasin avohyllykön kannakkeet vihdoin valkoisiksi. Sekin sopii nyt sujuvammin hiukan boheemiin keittiökokonaisuuteemme.



Pikku välikkö apk:n vieressä on odotellut sellaista vanhanaikaista leivinlautaa joka muodostaisi samalla oven tuohon koloseen. Nyt olen säilytellyt tässä odotellessani pullapeltejä siinä välikössä. Ompelin tuosta ikkunaverhokankaasta siihen pienen verhon, joka peittää välikön ja siistii kummasti ilmettä. Ihan pikku jutullakin voi olla iso vaikutus kokonaisuuteen.




Olisi varmaan pitänyt kirjoittaa kaikkiin Antiikkia, 
niin kuin tuolla sivulla on hauskana ideana tehty. =) 

Sitten kun joskus rikastun, niin ostan uuden vaalean vedenkeittimen jossa on pidempi johto... ;D Tuon härvelin sijoituspaikka on hankalaa koska laitteessa on tavattoman tai suorastaan naurettavan lyhyt sähköjohto. Seikka, jota ei aikoinaan tullut kaupassa sitä ostaessamme huomioitua... Taisi olla muuten ensimmäisen remontin aikaan, parisen vuotta sitten kun vedenkeitin hankittiin.



Nyt ei ole enää erivärisiä kaapinovia keittiössä. Ei haittaa vaikka ne nyt keskenään erilaisia kuosiltaan ovatkin. Jollain ihmeen linsillä olen saanut näköjään koko keittiön kallelleen. Se siis johtuu kamerasta, ei meillä ihan noin vinossa ole nurkat. Vaikka totta onkin että rintamamiestalossa on kaikki mahdollinen vinossa. Ei näiden talojen rakennusaikana mittailtu vatupassilla nurkkia. Lievä vinous on vaan romanttista.

Lasinen kattolamppu on oikeasti hiukan vino. Soon kirpputörilöytö. Joskus sen vinous vaivaa ja mietin minkä ihmeen painon siihen lampunkuuppaan keksisi toiselle puolelle, mutta useinmiten en edes huomaa tässä suurpiirteisessä arjessamme pientä lampun vinoutta. Kunhan se vaan valaisee silloin kun valoa tarvitaan. Muistaakseni sen kirppishinta oli 4€ joten ei siltä voi mahdottomia vaatiakaan. =)

Seuraava askare olisi tuon jatkettavan keittiöpöydän hionta ja maalaus sekä tuoleille jokin sopiva väritys. Ideoita pöydän ja tuolien väriksi? Lisää tuoleja löytyy vintiltä jossa ne jo valmiiksi odottelevat maalia ja jotkut jopa uutta istuinta, jotka on jo löydetty edullisesti (1€/kpl) Iskun tehtaanmyymälästä.
-Nehän voisivat olla kaikki eri värisiä keskenään... =)








2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Älä osta uutta vedenkeitintä, vaan vaihda(vaihdata)uusi pidempi, valkoinen johto :)
T.Remonttireiska.

Una kirjoitti...

Hei Reiska. :)

Minusta tuntuu että sen johdon hinnalla saan uuden keittimen joka on varmatoiminen verrattuna vaihdettuun sähköjohtoon jota ei tietääkseni kuka tahansa edes laillisesti saa asentaa. Joten työn teettäminen ammattilaisella olisi kallista. Joten kun ollaan kolmisen vuotta ollaan kierrätetty, remontoitu, korjattu, raadettu jotta talosta tulisi terve ja ehjä niin enköhän mie oo ansainnu ihan uudenuutukaisen vedenkeittimen... Vai... ? :)