15.1.2013

Kielontuoksua ja kesää mielessä


Ihan oikeasti nämä jokainen tuoksuvat 
suloisen hentoisesti kielolle 
ja niin keväälle... 


Hän ei tuoksuile vaan hehkuu.
Punainen ihana ritarinkukka hurmaa keittiössäkävijät.


Varustauduin kahvikupin ja hymyilevän (g)piparin kera 
keräten esille kaikki siemenet yms tarvikkeet, kuvatakseni 
saalissaldoani tällä hetkellä.  


Punaisiin lobelioihin ihastuin kesällä
Saarenmaan reissulla
ja niitä onkin nyt sitten monta pussukkaa
odottamassa kasvukauttaan.




Tsinniaa suositteli eräs mukava fb-ystäväni.
Balsamit ovat mukana kokeilumielessä. 
Anemoniat ovat tuoreita suosikkejani.
Viimevuotisten anemonioiden juurakkomukulatestaus on meneillään. 
Pärjäävätkö a.) paremmin kasvihuoneessa multaan haudattuina 
vaiko b.) kylmävintillä pakkaspussukassa...
-Varmuuden vuoksi niitä nyt on olemassa
ihan uusina juurakkomukuloinakin,
jos kummatkaan talvetuskeinot eivät tepsi.
Kevättä on jo rinnassa...
Pian, ihan tosi pian, pitää hankkia multasäkkejä 
ja se ihana puuhastelu alkaa taas!

PS: 
Huomaa söpöt pikkuruiset multalapioni.


4 kommenttia:

sariw kirjoitti...

Oih, kielon tuoksua... tänne asti leijailee ; )
Minua vähän harmittaa, kun unohdin kastella omat kieloni. Mutta ensi jouluna uudelleen : )
Meillä on osa Anemoneista talvehtinut ihan kukkapenkissä. Ne antavat joka kesäisen jännityksen, nouseeko ne vielä kukkimaan : )

Una kirjoitti...

Ai niin, anemonioista kohta c.) jäi kertomatta, eli osa on paikoillaan kukkapenkissäkin. =)

Tosiaan kielot vaativat vettä koko ajan niin jaksavat kukkia. Ilmankos ne keväällä sulamisvesien kanssa kilpaa kukkivat. =)

Una kirjoitti...

PS: Nämäkään eivät ehtineet ihan jouluksi, mutta miulle onkin ihan sama koska ne kukkivat, kunhan kukkivat. =) <3

Irene kirjoitti...

Siellä se näyttää olevan emännän suupielissä samanlainen hymy kuin piparkakulla - keväinen.