30.11.2012

Vipuilua




*
Ou, niin vaan taas se joulukuu  
tulla jolkottelee ihan väkisin ulkonäkymiä myöten ja hirveällä vauhdilla. 
Valkoinen kuorrutus
ei meinaa pysyä joka paikassa
kun tuuli puhaltelee kinoksia sinne tänne
suorastaan tolkuttoman harkitsemattomasti.

Ulos uskaltautuu juuri ja juuri tai vain kulkeakseen 
pakolliset ulkonaliikkumiset pikapikaa. 
Tällaisellä kelillä pitäisi oikeastaan antaa ihmisille
ulkonaliikkumiskielto. =) 

Mie hiukan jälkijättöisesti muistin vasta muutama 
päivä sitten kerätä metsästä käpyjä,
(ovat yhä saunassa kuivumassa) 
pihasta sammalta ja jäkälätupsun sekä 
junaradalta juurineen pienen kitukasvuisen 
bonzai-kuusen, joka oli sinnikkäästi kasvanut tuollaiseksi 
aika somaksi, 
meille juuri sopivaksi 
pikku kaunistukseksi.



 Olohuoneen ikkunaan väänsin hiukan rautalankaa
ja helmiä sekä ainokaisen lamppunauhamme.
Ajaa ihan asiansa
vaikka ei olekaan täydellinen.

Niinhän me monet ihmisetkin teemme...



*
PS: Pikkutalo-blogi on jälleen spämmiryöpyn vuoksi suljettu... 
*

26.11.2012

Lumimyräkkää odotellessa...




 ♥ 
 ♥
 


Jaahas, Pekka Pouta sanoi myräkän tulevan keskiviikkona. 
Ei tullut.
Entäs torstaina. 
Ei tullut 
No perjantaiksi sitä myräkkätä on nyt sitten luvattu 
oikein roppakaupalla... 

En anna lumen vangita meitä.
Olen varustautunut 
rikkinäisellä lumikolalla,
hajonneilla vaelluskengillä,
kierrätystoppatakilla 
ja italialaisella lumilapiolla... 


23.11.2012

Aina pitäisi kirjoittaa kaikki muistiin...




Kylpylä Lahteen!

Lahdessa on liian vähän hotelleja.
Ajatellaan nyt vaikka kisatarvettakin.
Lahden mm 2017 tulee olemaan hankalaa,
koska hotellit eivät riitä.
Lahti ei osaa markkinoida hyveitään
eikä kehittyä maailman mukana...
Vielä ehtisi rakentaa.




Kaikki eivät tiedä että Lahdesta löytyy järviäkin. Lahtelaisille -ja meille muillekin- rakkaasta Vesijärvestä pääsee Vääksyn kanavan kautta Päijänteelle. Vesijärven rannalla olisi oiva paikka kylpylälle ja suurellekin hotellille, koska mm veneilijät pääsisivät sujuvasti kanavan kautta kauaskin. Tai kaukaakin Lahteen. Niinhän ne päättäjätkin ovat pähkäilleet.



Mutta miksi ihmeessä kylpylähotellia suunnitellaan ihan vääriin paikkoihin, lähelle Sibeliustaloa, tai Teivaanmäelle?

Liian ahtaaksi menee, ai, ai, ai... Rauhallinen ja viihtyisä Jalkarannan asutusalue menisi aivan sekaisin ja sen liikenne kaaokseen, jo pitkänä rakennusaikana. Samoin sekaisin, uusiksi, hitaaksi, pilalle ja kaukaahaetuksi menisivät opiskelijoiden asuntolat sekä Jalkarannan asuinalueen kautta nykyinen  suora reitti mm PHKS:aan ja Hollolaan...


Ei, annetaan sen rannan olla ihan rauhassa.
Loistavampi ja ihana kylpylähotellin paikka Lahdessa olisi kauniissa Ruoriniemessä! 

Rakennus, jota voisi kylpylähotelliksi käyttää tontteineen, on Polttimo-yhtiöiden kookas ruma rakennuskompleksi tilavan satama-alueen vieressä. 

Paikka on suojainen ja omiaan hyvinvointi- 
ja kylpylähotellille. 
Se toisi nopeasti siihen satsatut rahat takaisin. 

Sekä vanhaa saneeraamalla että uutta suunnittelemalla, sille tontille saisi mahtavan mainosvaltin:  
Lahden helmen.
-Ihan oikeasti. 


Lahden Polttimo on tässä kaupungissa ihan väärässä paikassa. (Tuo tummanharmaa valtava rakennuskompleksi) 

Hiivan valmistus haisee nimittäin hirveälle, ja se haju tunkee sisään jopa kiinni olevista ikkunoista ja ovista kaikkiin Ruoriniemen asuntoihin, joista suurin osa on kalliin rahan asuinpaikkoja.

 Itsekin muutan vuoden Ruoriniemessä asuneena voin todistaa hiivan hajun olevan kamala, niin kesällä kuin talvella.

Mallasta valmistaessaan tehdas ei haise niin pahalle, mutta sekin haju on vahva.



Loogisempi paikka mallas- ja hiivatehtaalle olisi Hartwallin  tuotantolaitoksen ja logistiikkakeskuksen vieressä.

Maksaahan sen uuden hiiva/mallastehtaan valmistus, mutta maksaa tuotteiden kuljettaminenkin Ruoriniemestä.

Varmasti  hiiva ja mallastuotanto olisi varaa siirtää tehdastuotantonsa pois ihanasta Vesijärven rannasta jonnekin tehdasaluelle. Tämä maapala on aivan liian upea ja arvokas tehtaille.

Miksi ylipäätään tuoksupäästöjä tuprutteleva valtava tehdas enää ainoana sijaitsee keskellä arvo-asutusta, halliten suurta osaa kauniista Vesijärven rannasta ja kalliista tonttimaasta?
Rantaa tehtaalla on laajasti yksityiskäytössään... 

Tehtaan naapuri UPM:kin  joutaisi sinne, missä sen tuotteita tarvitaan, eikä hankalasti rekoilla tukittavaan Ruoriniemen ja Mukkulan liittymään. Sillekin puulaakille löytyisi uusi paikka vaikkapa jostakin monesta kymmenestä tyhjästä, oikealla varsinaisella, syrjäisemmällä tehdasalueella sijaitsevasta lakkautetusta tehdasrakennuksesta?

Silloin UPM:n rakennuksetkin voisi huoletta purkaa pois ja suunnitella sille alueelle lisää kylpyläaluetta.

(PS: kirjoitus on alunperin vuodelta 2012 ja onneksi UPM:n laajat rakennukset ovat nyt jo poissa tähän mennessä, eli NYT olisi muutenkin tilaisuus jatkaa kylpyläsuunnitelmaa tälle alueelle! )



Polttimon/hiivatehtaan tiloista arkkitehdit äkkiä nyt suunnittelemaan jotain yhtä ainutlaatuista vanhaa ja uutta yhdistävää rakennusta kuin  vaikkapa Sibeliustalo.

Siiloistahan saisi muokkaamalla mahtavan allasosaston.
Ilta-aurinko paistaisi ihanasti järveltä kp-hotellin parvekkeille ja mahdolliseen ulkoaltaaseen...



Veneet voisi jättää ihan pikkuruisen kävelymatkan 
päähän Niemen satamaan.
Autoilijoille löytyisi tilaa, vaikkapa hotellin omasta parkkitalosta? 

Katso tästä kuvasta miten paljon tilaa tehtaat vievät ja miten sopiva tuo Ruoriniemen hieman erillään asutuksesta sijaitseva niemeke hotellille olisi. Oma ranta ja rauhaisa paikka kylpylälle, jota moni arvostaa. Tontille on mahdollisuus suunnitella ihan jotain uutta mm matalampien tehdasrakennusten tilalle puistoa tms...


Kuva Pertti Louhelainen/ESS 


Kylpyläkeskus tuottaisi takuulla sijoitusrahansa takaisin, moninaisena kylpylätoiminto- ja terveydenhoitolaitoksena sekä kongressiväen majoitus- ja ruokailupaikkana. Samalla Lahti tekisi tunnetuksi itseään. Se muistettaisi jostakin positiivisesta. Eikä enää niistä surullisenkuuluisista mömmöm-hiihdoista...


Ja ah, ne upeat iltaruskot...


19.11.2012

Onnellinen hetkinen


Mistä sen tietää että joku hetki on onnellinen? 
Joskus sitä ei tiedäkään sillä hetkellä, vaan vasta myöhemmin. 
Surullista kyllä, usein hetken onnellisuuden tajuaa jopa vasta vuosien päästä. 
Sitä käy niin, että muistaa sattumalta juuri SEN sekunnin murto-osan, 
jolloin kaikki oli hyvin. 

Voiko aamulla jo päättää, että siitä päivästä 
tulee onnellinen? Luulen että voi. 
Joskus vaan arki ja todellisuus vie onnellisuuden mennessään 
itsestä riippumattomista syistä. 

Joskus onnellisen hetken ONNEKSI tajuaa juuri sillä hetkellä 
kun se tapahtuu, ihan livenä. Niin kävi miulle viime viikon torstaina.
Olin kasannut monta juoksevaa menoa samalle päivälle Lahteen, 
ja käynyt siinä niiden juoksevien asioiden välillä aikaa tappaakseni kirjakaupassa,
josta bongasin ensi vuoden taskukalenterin jonka sivut alkoivat juosta jo 
viime viikosta, juuri sopivasti, ja mietin jotta siitähän tulisi tyttärelle 
oiva nimipäivälahja, vaikka nimipäivänsä onkin vasta ensi kuun alussa... 
-Miten niin liian pitkiä lauseita? =) 

Joten, harmittavan sairaalareissun, yhden muun tapaamisen, 
muutaman alakuloisen bussikyydin sekä optikon 
(silmälasini hajosivat tyystin remontin tiimellyksessä viikkoja sitten, 
ja ehkä jossain vaiheessa nyt sitten saan uudet...) 
liiallisiin kyselyihin väsymisen (jotkut ihmiset vaan kyselevät ihan liikaa,
ja mie en jaksa liikaa kyseleviä ihmisiä!) 
ja erilaisissa tuoleissa silmiä peittävissä vempeleissä roikkumisen jälkeen 
päivän ehdottomasti onnellisin hetkinen oli se, kun tytär tekstarilla kertoi pääsevänsä 
juuri koulustaan ja treffaavansa miut kirjaston lähellä. 

Sieltä se rakas tyttönen kipitti pian tutussa takissaan äittää halaamaan.
Joitakin päiviä aiemmin meidän ja isoveljiensä piti
nähdä toisemme mutta emme kaikki sitten sattuneesta syystä nähneet,
ja nyt olikin siksi onnellista nähdä omin silmin, että tyttö
on siinä, lähellä, ihan ok.
Molemmat veljensä olin jo aiemmin energiakseni halinnut,
ja nyt oli tyttösen energiahalin vuoro. 
Kotvan kuluttua me höpöttelimme yhdessä Trion
tokakerroksen kahvilassa maistellen tuoksuvaa raparperikerma-teetä 
sekä Amerikkalaista porkkanakakkua, 
joka oli NIIN taivaallista, ettei sille löydy adjektiiveja. 

Tytär sai vuodeksi kalenterin, jonka uutukaisia typötyhjiä
sivuja sai ruveta vaikka heti paikalla täyttämään 
ja mie sain onnellisen hetken,  
joka pyyhki pois kaiken muun siltä päivältä. 

Kyllä vain, onnellinen hetkinen 
voi nollata tuntien väsymyksen.
Aivan, lapset antavat
äideilleen energiaa,
olemalla olemassa. 
♥ 








13.11.2012

Tähtipölyä



Aamukuudelta Hanin tehdessä töihinlähtöä
näimme suurinpiirtein kaakon taivaalla suurensuuren tähden. 
Vai satelliittiko se oli?
Ihan järkyttävän suuri ja maagisen mystisesti hohtava taivaan tulipallo... 
Sitä ihaillessani ja ikiomaa rituaalinomaista lähtösuukonjälkeistä
aamun vilkutushetkeäni odottaen ulkorappusilla oven raossa 
yöpaidassa paljain palelevin varpain,
näin yhtäkkiä tähdenlennon.

Samassa mies, joka oli raappaamassa tuulilasistaan jäätä, lakkasi raapimasta. 
Hetken kuului vain lämpiämään käynnistetyn auton hurinaa. 
-Näitkö ton? mies hihkaisi.
-Näin! 

Tietääkö jotain hyvää 
jos näkee yhtaikaa rakkaansa kanssa tähdenlennon?
Toivottavasti. 
Vaikka siinä hetkessä en ehtinytkään toivoa mitään.  




PS: 
Ekat tähtitortut on jo maisteltu. =)

12.11.2012

Nyhjää tyhjästä


Vaikka tuo miun mies-rakas ei tykkää yhtään jou-lusta, olen saanut hänet sietämään sitä, että väsään tupaamme aina jotakin omatekoista koristusta ja härveliä.
Mie sanonkin jotta taas mää nyhjään tyhjästä. -Niin teet, mies tokaisee. Ihan ymmärrettävää. 
Tehdään ite, mitä tarvitaan. Kumpikin vallan vähissä rahoissa kun ollaan. 


Siksipä ex-viiniköynnös kiertää nyt kranssin ja sydämien muotoon 
taivutettuna ja valkoiseksi maalattuna muutamaa kattoa.
Sellaisessa roikkuu olohuoneen puolella prismoja ja sinisiä lintuja 
sekä keittiössä sydämiä ja suuri huopapallo... 








Kesällä rempataan taloa. 
Seuraavaksi yleensä sitten syksyllä hajoaakin auto 
jonka korjaukseen menee jälleen muutama tuhatlappunen joten ylimääräistä ei jää. 
Siispä talven tullen taas nyhjätään...  

Leikataan, ommellaan, virkataan, neulotaan...
Kannetaan välillä puita takkaan
ja mietitään mitä seuraavaksi nyhrätään. 


Samalla Hani saa J-siedätyshoitoa, ihan huomaamattaan. 
Vähitellen sinne, tänne ja tuonne ilmestyy jou-luisia kynttilälyhtyjä lisää piiloistaan. 

FB:n puolella eräs <3 ystäväni pari vuotta sitten totesi:  

"Hei Una, kyllähän Hani tiesi sut saadessaan 
että mukana tulevat joulukoristeet 
eikä 2,5 kuukautta vuodessa joulukoristeita nyt niin pitkä aika ole - jestas sentään!" 



Pikkuhiljaa keittiön ikkunalaudalle sujahtivat tuikkutalot ja pieni tonttu. 
-Tonttu oli näköjään NIIN pieni ettei se edes näy edes kuvassa. 







Ikkunalasiin ripustin ihan Hanin aikana pieniä virkkaamiani juttusia, 
eikä mies edes mieltänyt niiden olevan mitenkään J:uun liittyviä, vaan nyökytteli, kun kehotin katsomaan mitä olen taas saanutkaan aikaiseksi. 

Ihan salavihkaa nyhräten syntyy sohvalla telkkua toisella silmällä tuijottaen myös pieniä hassuja j-koristeita, joista näistä viimeisistä juttusista lisää ja enemmän 
sitten perinteisen j-kalenterini aikaan, 
mä lupaan. 


J-lehdet nököttävät siistissä läjässä olohuoneessa 
ja mie niitä välillä kuolaan ja tuijotan 
ja saan koko ajan uusia ahaa-elämyksiä ja wau-efekti-ideoita niistä. 

J-kortit odottelevat postin tuoman punaisen j-korttien palautuskuoren läheisyydessä h-hetkeään. 
Laulan itsekseni j-lauluja ja joskus vahingossa Hanin aikanakin, joka heti huomauttaa jotta Hei, se on J-laulu! Lauloin mie niitä vahingossa keskellä kesääkin, kun kaivoimme aulan lattian alustasta pois purua. Se oli jotenkin kuitenkin niin jou-luista, 
kaivaa lapiolla jotain vaaleaa j-laulujen tahdissa, 
sortseissa ja t-paidassa, otsa hikeä valuen.
Ihan totta! =) 



J on aika salaperäinen kirjain. 
Se voi kätkeä sisälleen mitä vain.


9.11.2012

Huurretta ja arvontaa


Pihalla huuruiset ruusuprinssit kurkistelevat 
kruunujensa alta toisiaan ja auringonvaloa 
joka armahtaa ne ainakin hetkeksi jäisestä olomuodostaan.


Mutta vain hetkeksi, 
korkeintaan iltapäiväksi, 
sillä illalla huuru työntää olkapäällään 
auringon tieltään 
ja saapuu jälleen 
kylmyyttä hyytävin pitkin sormin 
syytämään jäätikkuja punaposkisten
prinssien kruunuihin.


Syreeni jätti kesälle 
sydämellisen viimeisen tervehdyksensä, 
talviuneen käyden. 



Sisällä onneksi 
on jotain lämmintä. 
Niin kuin esimerkiksi tämmöistä...

on jo yli 1000 tykkääjää
joka on muuten ihan merkillisen ihmeellinen määrä 
 jota hämilläni ja 
syvästi nöyränä ihmettelen 
ja samalla koko ajan hymyilen! 

Voi teitä ihanaisia!
Kiitoksena olisi
jälleen runokirjasiani arvottavana,
kokonaista kolme kappaletta.
Osallistumisohjeet fb-runosivustolla.

Onnetar,
eli joku lapsosistani 
arpoo kirjaset teille sunnuntaina
11.11.2012. 







Ikuisesti









6.11.2012

Marraskuun viiletessä



Talvi 
tuli takaisin...



Huurrettuja

Populus tremula

 Haavat saivat lumikuorrutuksensa 
vaakatasossa sataneesta lumesta.





Viikonlopun sumua



2.11.2012 joutsenia kuvattaviksi etsimässä...
Ei löydetty kuin kaksi
paikassa johon ei voinut pysäköidä...

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän... 

3.11.2012





Rauhaisaa Pyhäinpäivää.
Itse olin mukana kun Mama laittoi kauniit seppelet
isänsä ja äitinsä, eli pappani (jota en koskaan ehtinyt nähdä) ja mummoni haudalle.
Ja tädilleen. Pitkään palavat kynttilät jäivät sinne valaisemaan synkkää yötä...


(Video vaihdettu 9.11.2012)