Translate

22.12.2012

Maailman kaunein joulukuusi


¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸


Meillä on maailman kaunein suomalainen joulukuusi.
Enkä sano tätä kehuakseni vaan ihan ihmetyksen onnesta ymmyrkäisenä. 

Meinasi olla nimittäin hiukan hankalaa löytää minkäänlaista joulukuusta koska tässä kyläpahasessa ei ollut yhden yhtäkään kuusenmyyntipaikkaa! 

Piti ajella Lahteen tsekkaamaan ensin Plantagenin tarjontaa. Haaveissani oli sellainen pehmeäneulaksinen pihtakuusi. Plantagenin pihalla oli jono kuusien paikkeilla ja kuusten sukittajat olivat työntouhussa. Mekin änkesimme paikalle ja mie meinasin humpsahtaa kuoppaan, joka oli tullut kuusten myyntipisteeseen siitä ettei sieltä oltu puhdistettu pois lumisateen jälkeen vaan tallottu paikoilleen kuin Viipurin torilla joskus kauan sitten talvisaikaan käydessäni.
Toisin paikoin sain kiivetä möykkyistä pihaa ylöspäin etsiessämme meidän SITÄ OIKEAA kuusta, mutta ihan turhaan. Siellä se ei ollut. Enää. Jäljellä oli kalliita (kallein 70 euroa) muotopuolia puita,  joista suurin osa oli minua lyhempiä.  Alle 164 cm siis. Pitäähän kuusen sentään olla niin pitkä, että mie tarviin tikkaat yltääkseni laittamaan latvaan tähden. Tai enkelin. Tai jotain aivan muuta.

Seuraavaksi etsimme kuusta Tavaratalo Hong Kongista, jossa ei näyttänyt olevan enää yhtään kuusta ohi hiljaa ajellessamme!

Ajelimme sinne tänne pitkin Lahtea ja bongasimme lopulta Launeen Citymarketin pihalla kotimaisten kuusten myyjän. Hani pysäköi auton ja ylitimme myyntipaikan rajakettingin ja eikun ihmettelemään kuusia, koiden latvat ja ylimmät oksat olivat ihan kuivuneita? Vaikka oli ollut niin sateinen loppukesä, niin nämä kuuset olivat miltei neulasettomia?  Oliko ne kaadettu jo syyskuussa? Myyjä kiitteli juuri jotakuta asiakasta joka lähti kantamaan paketiksi sukitettua puutaan kohti parkkipaikkaa. Kuulimme jonkun toisen asiakasehdokkaan kysyvän kuusten hintaa ja miesmyyjä tokaisi niiden olevan neljästäkympistä ylöspäin. Aha. Samassa mie käännyin kohti autoa ja Hani käveli perässä. Noista kuusista ei kukaan selväpäinen maksaisi viitostakaan. =)

Seuraavaksi poikkesimme kirpputorilla, jonka pihassa oli jo valmiiksi paketoituja kuusia myynnissä. Näyttivät niin epäilyttäviltä, että ainakin mie olisin toki halunnut avata paketin ja tutkia puun ensin. Kuka sitä nyt sikaa säkissä... Mutta ketään myyjää ei ollut lähimaillakaan joten emme katsoneet edes puiden hintoja. Käväisimme muuten vaan kirpputorilla ja mie löysin kaksikorvaisen ranskalaistyylisen kahvikupin jolla voi lämmitellä aina talvisin palelevia sormia. Löysin myös jonkun itsetekemän söpön ruutukangassydämen. Ne mukaan, kassan kautta ulos ja jälleen etsimään kuusipuuta.

Sellainen löytyi loppujen lopuksi Tavaratalo Kärkkäisen pihasta. Siellä niitä myi miellyttävä mieshenkilö reippaan pikkupojan kanssa. Mies esitteli meille ihanan upeaa serbiankuusta. Sellaista hopeanhohtoista, jossa kasvoi jopa käpyjä. Oi se oli todella kaunis! Mutta... mie olin jo myyntipaikkaa lähestyessäni ihaillut muuatta ihan suomalaista symmetristä kaunista pulleaa puuta, jonka luo palauduin. Hani meni automaatille ja oli henkisesti valmistautunut ostamaan sen serbiankuusen, jota hänkin oli myyjän kanssa ihaillut. Mie kuitenkin Hanin saavuttua paikalle takaisin sanoin jotta miun valintani on se suomalainen. Kysyin muyjältä kauanko sen kuusen kasvattamiseen oli mennyt vuosina. Hän kertoi puun kasvaneen 14 vuotta taimesta. Sitä oli seitsemänvuotiaasta asti leikattu muotoonsa. Se oli saanut tasaisesti valoa ja kasvanut täydelliseksi kartiomaiseksi joulupuuksi. Se olisi meidän joulukuusemme. Hani osti sen minulle, tai meille joululahjaksi.

Siinä se nyt on, remonttitalon kaunis, ihana joulukuusi, 
jonka juurelle tontut ovat tuoneet jo pakettejakin...  
Ja tämän kuusen kanssa 
tarvitsin tikapuita 
ihan sopivassa määrin...



PS: 

Kuvassa näkyvän tuolin on Mamani kirpputorilta bongannut, 
ja uusinut itse siihen verhoilun 
Pikkusiskoni Italiasta tuomalla ruusukankaalla.