19.11.2012

Onnellinen hetkinen


Mistä sen tietää että joku hetki on onnellinen? 
Joskus sitä ei tiedäkään sillä hetkellä, 
vaan vasta myöhemmin. 
Surullista kyllä, usein hetken onnellisuuden tajuaa 
jopa vasta vuosien päästä. 
Sitä käy niin, että muistaa sattumalta 
juuri SEN sekunnin murto-osan, 
jolloin kaikki oli hyvin. 

Voiko aamulla jo päättää, 
että siitä päivästä 
tulee onnellinen? 
Luulen että voi. 
Joskus vaan arki ja todellisuus 
vie onnellisuuden mennessään 
itsestä riippumattomista syistä. 

Joskus onnellisen hetken ONNEKSI tajuaa juuri sillä hetkellä 
kun se tapahtuu, ihan livenä. Niin kävi miulle viime viikon torstaina.
Olin kasannut monta juoksevaa menoa samalle päivälle Lahteen, 
ja käynyt siinä niiden juoksevien asioiden välillä aikaa tappaakseni kirjakaupassa,
josta bongasin ensi vuoden taskukalenterin jonka sivut alkoivat juosta jo 
viime viikosta, juuri sopivasti, ja mietin jotta siitähän tulisi tyttärelle 
oiva nimipäivälahja, vaikka nimipäivänsä onkin vasta ensi kuun alussa... 
-Miten niin liian pitkiä lauseita? =) 

Joten, harmittavan sairaalareissun, yhden muun tapaamisen, 
muutaman alakuloisen bussikyydin sekä optikon 
(silmälasini hajosivat tyystin remontin tiimellyksessä viikkoja sitten, 
ja ehkä jossain vaiheessa nyt sitten saan uudet...) 
liiallisiin kyselyihin väsymisen
(jotkut ihmiset vaan kyselevät ihan liikaa,
ja mie en jaksa liikaa kyseleviä ihmisiä!) 
ja erilaisissa tuoleissa
silmiä peittävissä vempeleissä roikkumisen jälkeen 
päivän ehdottomasti onnellisin hetkinen oli se, 
kun tytär tekstarilla kertoi pääsevänsä 
juuri koulustaan ja treffaavansa miut kirjaston lähellä. 

Sieltä se rakas tyttönen ♥ 
 kipitti pian tutussa takissaan äittää halaamaan.
Joitakin päiviä aiemmin meidän ja isoveljiensä piti
nähdä toisemme mutta emme kaikki sitten sattuneesta syystä nähneet,
ja nyt olikin siksi onnellista nähdä 
omin silmin, että tyttö
on siinä, lähellä, ihan ok. 

Molemmat veljensä  
 olin jo aiemmin energiakseni halinnut,
ja nyt oli tyttösen energiahalin vuoro.  
Kotvan kuluttua höpöttelimme yhdessä Trion
tokakerroksen kahvilassa maistellen tuoksuvaa raparperikerma-teetä 
sekä Amerikkalaista porkkanakakkua, 
joka oli NIIN taivaallista, 
ettei sille löydy adjektiiveja. 

Tytär sai vuodeksi kalenterin, 
jonka uutukaisia typötyhjiä
sivuja saa ruveta vaikka heti paikalla täyttämään 
ja mie sain onnellisen hetken,  
joka pyyhki pois kaiken muun siltä päivältä. 

Kyllä vain, onnellinen hetkinen 
voi nollata tuntien väsymyksen. 

Lapset antavat
äideilleen energiaa, 
vain
olemalla olemassa. 
♥ 








11 kommenttia:

Muuttolintu kirjoitti...

Onni on siinä! Niiiiin ihana kirjoitus Una. <3

Evangelina kirjoitti...

Ihanasti olet lapsistasi kirjoittanut, energianantajiahan se lapset tosiaan on. Suurin rikkaus mitä maa päällään kantaa on rakkaus lapsia kohtaan( sydämen kuva perään) :)

Una kirjoitti...

Kiits Muuttolintunen ja Evangelina =)

Lapset ovat <3<3<3

Herne kirjoitti...

Kyllä ne Lapset ovat Ihania,
mutta lastenlapset vielä
Ihanampia!

Varsinkin
pieni 2v Ville! Unohtuu
ikä, ja vaivat, kun yhdessä
leikitään ja höpötetään!☺

Rita kirjoitti...

Ihana postaus! Tätähän se on äidin rakkaus.
Ja porkkanakakku parhaimmillaan
...vaarantaa aivan esikoisoikeuden ;)

Una kirjoitti...

Herne ja Rita =)

Anna kirjoitti...

Niin kauniisti kerroit että oikein sydämestä ottaa! Teillä on lämmin yhteys.

eija kirjoitti...

Lapset on kyllä maailman paras lahja Korkeimmalta Taholta :) joskus sitä miettii, että miten onkin saanut niin ihania lapsia tehtyä, minä ja toinen osapuoli omine puutteineen..
Ja ootappa, kun sulla on lapsenlapsia ;) sitten se rakkaus niitä kohtaan on jotain niin pakahduttavaa ja ihanaa.Mulla niitä on kaksi, tyttö ja poika <3
Lapsien ja lastenlasten rakkaus korvaa muun rakkauden puutteen osittain, siihen on vain joskus tyydyttävä...
Rauhallista Jo-jou-lun odotusta :)
t. Eija

Una kirjoitti...

Kiits Anna ja Eija. =)

aimarii kirjoitti...

Kiitos hyvänmielen postauksesta. Niin paljon lämpimiä ja rakastettavia sanoja ja tuntieta.
Jaan tuota onnentunnetta sikäli myös, että koen onnea lapsestani ja hänen kahdesta lapsesta ja siitä, että voin hyvin ja nautin arjestani.

Una kirjoitti...

Aimarii, siusta onkin aina kuultanut sellainen syvä sisäinen onnellisuus. <3