9.10.2012

Kanssakulkijat







2 kommenttia:

  1. Voi miten sopiva aihe postaukseesi.
    Siksi, että uskoudun ainoastaan Sinulle: Sain yhteyden ainoaan lapsenlapseeni fb:n kautta. Viisi vuotiaasta oli kasvanut kaunis 18 vuotias.
    Tarina on yksi niitä avioerokiemuroita. Onneksi kun tulee täysi-ikäiseksi, niin lapsen oma tahto voittaa.
    Arvaa olenko: hämmentynyt, iloinen tai surullinen? Kaikkia niitä!
    Esim suren niitä menetettyjä vuosia.

    VastaaPoista
  2. Anna, voi kun ihanaa!

    Joskus erot tosiaan vievät ihmisiä kauas, erilaisia teitä kulkemaan.
    Onnellisiakin sattumuksia tapahtuu ja sukulaiset kohtaavat tosiaan, niin kuin nyt siullekin kävi. <3

    Olen hyvin iloinen puolestasi. <3
    Älä sure niitä hukkaanmenneitä vuosia. Elä nyt tässä hetkessä ja tutustu sukulaiseesi täydellä suurella sydämelläsi. <3

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentista! ♥