9.7.2012

Terveisiä Saarenmaalta!


Jasmike, Philadelphus. 

Kesälomalaismies kypsyi taloremonttiimme ja tilasi meille pariksi yöksi hotellihuoneen Kuressaaresta. Pakkasimme auton matkaan ja lähdimme perjantaina ajamaan kohti satamaa. Satamasta Tallink Stariin ja aamupalalle. Merihenkiselle sellaiselle. Ah, savulohtakin sain maistaa piiitkästä pitkästä aikaa. Se on ihanaa. Omnom! Kalanaisen saa iloiseksi tarjoamalla hänelle kalaruokia (ja tuoretta ananasta) ja puhtaan vesilammikon jossa kalanainen saa uida sydämensä kyllyydestä. Tai jos antaa kalanaisen seistä suihkussa tunnin ihan sormenpäät rusinoiksi ryttääntyen. =)

Mutta laivan aamiaismunakokkeli ei ollutkaan ihan sellaista kuin muistelin. Tai sitten makumuistoni seilasi väärässä laivamakumuistossa. Kovin oli pippurista tämä, ja kovin pitkä oli jono jossa kovin kauan meni sitä makua jonottaessa, mutta kahvi oli hyvää, niin! =)

Tallinnan satamassa meni vielä autossa istuen tunti. Ensin puoli tuntia laivan autokannella omaa poisajovuoroa odotellen ja toiset puoli tuntia kadun autojonossa, odotellessamme että liikennesuma selviää ja pääsemme ajelemaan kohti Virtsua josta autolautalla seilattiin reilut parikymmentä minuuttia Muhun saarelle.


Ennen Turbaa bongasimme haikaroita matkan varrella. 
 
Liikkuvan auton ikkunasta ei vaan saa hyvää kuvaa tuosta koikkelehtivasta pitkäsäärestä. Näitä lintuja käyskenteli harppovin askelin pitkin moottoritien reunoja, ruokaa jälkeläisille etsien, ihan kaikessa rauhassa. Pesässä odottelikin monta isoa, vielä hallavapäistä poikasta.

Haukkojakin havaitsimme ainakin kolme reissumme aikana, mutta niistä ei niin vaan ehdi kuvaa napata ajon aikana, edes siis apukuskin paikalla olija. Vai kartturiko se nyt oli? Miulle ei kyllä kannata antaa kartturin hommia. Mie pidän sitä karttaakin ihan väärin päin. Mutta onneksi Hanilla on jokin ihmeen sisäinen kompassi, ja hän muistaa tiet ulkoa kerran karttaan katsahtaessaan.


Hotellimme sijaitsi aika lähellä Itämerta ja Kuressaaren piispanlinnaa, jossa kiertelimme muutaman kerran. Kun mie kiinnostuin liikaa pienistä ranskalaisen pastillin näköisistä kivistä, ei Hani enää halunnutkaan kävelylle meren läheisyyteen. Sain mie kuitenkin muistoksi kiviä mukavasti, niin paljon kuin sortsien oikeaan taskuun mahtui. Vasemmassa taskussa oli kännykkä, jos vaikka Jakelle, joka oli talo- ja kasvihuonevahtina, tulisi jotain asiaa, tai kelle tahansa...
 
Olisi pitänyt jo heti perjantaina kierrellä kuvaamassa puutarhoja ja kukkia, sillä seuraavana yönä oli hurja ukonilma ja saarella satoi rankasti ja sen kyllä huomaa tästä pionistakin...


Hotellihuoneessa oli vedenkeitin, 
pari teepussukkaa ja 
 
 murukahvia. 


Valitettavasti hometalosta lomalle paetessamme jouduimme hotellihuoneeseen, jossa selkeästi oli niinikään hometta. Likainen vanha kokolattiamatto, ilmastoinnin ja lämmityslaitteen puute selkeästi kulkivat yhdessä käsikädessä. Ei tosiaan nyt mitään lämmityslaitetta tarvittukaan, mutta yleisesti sellainen voisi olla tarpeen, ainakin talvisin.
Miun peti oli sellainen kuoppapatja jossa tuli selkä kipiäksi ja nukkuminen meni pyörimiseksi. Onneksi Hanin peti oli ok. Lakanat ja petivaatteet tuntuivat ihan kosteannihkeiltä, kuin olisi säämiskässä nukkunut. Jos hotellin tiedoissa olisi etukäteen mainittu kokolattiamatto, emme olisi valinneet tätä hotellia.
Noh, aamulla herättyämme (+ tarpeeksi pyörittyäni) heitimme parvekkeen oven auki, hengittelimme syvään, piipahdimme maukkaalle hotellin aamupalalle ja lähdimme vaeltelemaan, joten emme viipyneet huoneessa kuin yöt. Henkilökunta oli ystävällistä ja siisteys muuten moitteetonta. 

Saarenmaan eteläisin kohta, 
ja koko Itämeren korkein majakka, 
eli Säären majakka oli tutustumisvuorossa lauantaina. 

Tältä rannalta keräsin kolme vähän isompaa 
valkoista kiveä matkamuistoksi. 
Miksi muuten me sanomme tuota merta Itämereksi? 
Miksi matkia pohjoisia länsinaapureita, joille se tosiaan on itäinen meri? 

Miksemme sano sitä Länsimereksi, 
niin kuin se oikeasti meille on ja niin kuin virolaisetkin sitä kutsuvat? 



Tällaisen paikan vieressä söimme hyviä kanavartaita. Oli hyvää ja edullista ruokaa ja juomaa ja samalla reissulla olisi voinut ostaa vaikkapa jättikokoisen vanhan puisen, tervalta tuoksuvan aarrearkun tuosta antiikkipuolelta. Tai nuo vaaleansiniset vaneriset vauvanvaunut. Nyt ei vaan mahtunut mukaan.
Pieneen hiaceen olisivat varmaan mahtuneetkin... =)

Paikallinen kulkurikissa. 
 



Piispanlinnan lähipuistossa oli ihania ikivanhoja hevoskastanjoita, 
vaahteroita, tammia, ruusuja, ja kookkaita jasmikepensaita.  

Siellä täällä Saarenmaalla, käveli vastaan paljon suomalaisia? Enimmäkseen lapsiperheitä mutta oli myös pariskuntia. Muitakin kuin me.


 Paikallisia huumorikuskeja. 

Kaksin aina kaunihimpi. 

Ihan pokkana nuoret miehet ajoivat näissä merkillisesti 
somistetuissa kulkuneuvoissaan, katollaan vanhoja matkalaukkuja, 
puusukset monoineen, yms, yms... =)

Ruokokatot ovat eksoottisia... =) 


Sunnuntaina aamupala, uloskirjaus hotellista ja nokka kohti jälleen muhevamultaista Muhun saarta, jossa emme valitettavasti ehtineet kierrellä. Mie oisin kukkia sieltä bongannut mielelläni kamerallani, mutta reissun aikaraja tuli vastaan. Jälleen saarten autolautta, ajo Tallinnaan, jonotusta muiden matkalaisten seassa satamassa, auto laivaan ja me syömään. Oudosti siellä näki rekisterikilvistä suomalaisten(kin) ajelevan ihan pähkähullusti keskellä kaupunkia. Ajeltiin päin punaisia, niin kuin viininpunainen suomalainen linja-auto monista liikennevaloista, tai melkein jalankulkijoiden päälle, niin kuin eräskin valkoinen kotimainen pakettiauto... Huh! Jos lähtee autolla ajamaan, on se sitten mikä maa tahansa, niin sääntöjen mukaan siellä liikenteessä on ajettava. Ehkäpä ulkomailla vielä oikein erityisellä huolella ja tarkkaavaisuudella, sillä ulkomaisilla kuskeilla on omat yllättävät erityisajotapansa.

Virossa ei ole muuten kovasti harrastettu ojia teiden varsilla. Eikä pihoissa. Eikä pelloilla... Siksi sadevesi jää lillumaan pihoihin, pelloille jne. Vähän niinkuin meidän kotoisessa savimaapihassamme. Salaojaputkille oisi siis tarvetta siellä sun täällä.


Sääliksi kävivät kaikki ne ihmiset, jotka eivät olleet omalla autolla vaan kulkivat Tallinnan satamassa sen putken kautta laivalle. Näin laivan puffetin ikkunasta miten ihmiset pyyhkivät hikeä kasvoiltaan, vilvoittelivat itseään käsillään, käsissään olevilla papereilla, vaatteita hikisestä ihosta irrotellen, joku jopa kauaskantoisesti viuhkallaan viuhoen. Näin, miten vanhukset horjahtelivat ja pitivät putken seinämistä kiinni ja miten hidasta sen matkanteko siellä pätsissä oli. Meinasi oma salaattiannos jäädä kurkkuun kun olin pahoilla mielin heidän puolestaan.
Oli kova helle. Eikö siitä putkesta saa auki ikkunoita? Eikö siinä ole tuuletusluukkuja? Olin nyt ensimmäistä kertaa eläissäni kesäaikaan Tallinnan laivassa, niin miulla ei ole tuosta hikiputkesta kesäkuumakokemusta. Olen vain kaksi kertaa kylmällä säällä siitä kävellyt. Nyt vähältä piti etteivät ihmiset pyörtyneet sinne!

Kylässä hyvä, kotona paras? 
No miten sen nyt ottaa... =P 



Kotimaahan ja meillepäinkin oli ennustettu viikonlopuksi sadetta ja ukkosta. Ei se ole vielä tähän maanantaihin mennessä saapunut. Jäi kai jonnekin tuonne matkan varrelle. Sunnuntaina vähän niin kuin sateen edellä kotiin ajeltiin.

Mie jo kylvin uusia perennoja tässä joutessani kasvamaan, ensi kesä mielessäni ja siivosin pientä pihaamme, koska olen nyt nähnyt tosi siistejä saarenmaalaisia puutarhoja. Ne muistuttavat hyvin paljon Maman mökkipihaa. Kaikella on heillä paikkansa ja ihan jokainen neliö pienestäkin tontista on osattu hyödyntää, nurmikko on siisti, kaikkialla on kukkia, omenapuita ja perunaa. =)

♥ 

Hani lähti aamulla korjaamaan autoa, josta alkoi reissulla kuulua paha ääni. Ikään kuin tässä ei olisi hajonneita asioita ihan tarpeeksi... Myös miehen kamera alkoi reissulla oikutella. Huoh.
Miun rakas canon tarjoaa nämä kuvat. 

Villiruusuja Säären majakalla... 

Oli ihan kiva reissu. 
Kiitos Raksu!

Kiitos myös Jakelle
talonmiehen töistä
ja nätisti leikatusta nurmikosta! =) 












12 kommenttia:

Hannah kirjoitti...

Kiitos kivasta reissupostauksesta, välitit ihanan matkatuulahduksen!
Teillä on ollut elämyksellistä. Vaan suloista on aina palata kotipesään - kesähetkien iloa luoksesi!

Matonkude kirjoitti...

Oli mukava reissata sanojesi kanssa. Aika kulki kuin siivillä ;)

Hanne kirjoitti...

Kiitos mukavasta matkakertomuksesta ja ihanista kuvista.
Tuonne Muhun saarelle on meidänkin mieli tehnyt, mutta eipäs olla vielä sinne ehditty:)

Suloista suven jatkoa!

Zeus kirjoitti...

Upea hengähdyshetki teillä :P Kiitos!

Metsätonttu kirjoitti...

Kiitos, sinne minäkin olen pari kertaa yrittänyt, pieleen mennyt. Siis retki Saarenmaalle.

Ja tuossahan on minun ruusuni, joka tuli varkaana pienen tammen taimen kanssa. Ystäväni toi sen minulle lahjaksi Saarenmaalta! Sieltäpä juuri. Tammi on jo hirmun iso ja ruusua yritin monin tavoin jopa hävittää. Nyt hoitaa. Luulen että se on lajiaan 'orjanruusu'.

Kiva oli lukea!

Una kirjoitti...

Hei Hannah =)
Merituulen myötä terveisiä.
Melkeen nyt ei ollut suloista palata, kun täällä kotona tämä talo on niin remontissa.

Kiitos Matonkude =)

Kiitos Hanne. =)
Miekin olen huomanut sinne joskus tehtävän kukkienystävien reissuja... =)


Kiitos Zeus. =)

Juuh, vähän hengiteltävänä muutakin kuin remonttipölyä...


Metsätonttu =)

Meilläkin on sen tyylinen ruusu pihassa parissakin paikassa: http://kotikoto.blogspot.fi/2011/06/vaaleanpunaista-lohdutusta.html

AAMU kirjoitti...

Tere, ilmeisen hauska matta.

AAMU kirjoitti...

Tere, ilmeisen hauska matta.

Una kirjoitti...

Huomenta Aamu =)

No mua on niin helppo ilahduttaa että jo se savulohi ja meren rannalta kerätyt kivet olisivat riittäneet. Kaikki muu oli plussaa. Plussat voittavat miinukset. =)

sylvi kirjoitti...

Vaikuttaa mukavalta paikalta.
Enpä ole siellä käynyt, pitäisi varmaan joskus käydä.
Mukavaa heinäkuun jatkoa sinulle! ♥

Salka kirjoitti...

Kuulosti kovin mukavalta reissulta, onneksi saitte hieman hengähtää (jos ei lasketa sitä homeista hotellihuonetta ja kuoppasänkyä) keskellä kurjaa remonttianne. Ihania nuo valkoiset kivet!

Una kirjoitti...

Sylvi,
maailma on tietenkin täynnä kaikkia ihania tuntemattomia paikkoja. =)

Salka <3 aivan, jos plussia on enempi kuin haaleita miinuksia niin yhtälö on hyvä.

Oli kivaa nähdä tästä saaresta pikkuriikkisen. Onnellisia ovat sen paikan asukkaat.

Toivottavasti sinne ei saavu sotkijaturisteja, sillä saari oli hyvin siisti... =)