29.7.2012

Pieniä ihmeitä



Nokkosperhoset sitten kovasti rakastivat mäkimeiramin kukkia, ihan todella hirmuisesti rakastivat. Niitä saattoi olla kukissa yhtäaikaa jopa seitsemän kipaletta, juoksemassa ympyrää kukkatertuissa ja nautiskelemassa mettä.

Kun kävelin meiramien ohi, parvi lehahti hetkeksi lentoon ja palasi sitten jälleen huumaantuneena violettien kukkien luo, kuin rakastunut suuressa palavassa rakkaudessaan.


Kesäreissulla kuvattu kiviseinällä päivää paistatteleva korea korento. 


Tällainen suuri hepokatti-heikki istui tässä yks päivä keittiön ikkunalaudalla. Sisäpuolella. Onneksi se osasi (hiukan ohjattuna) hypätä takaisin ulos tuuletusikkunasta. Jake-esikoinen teki ikkunaan verkon, joten nyt heinäsirkatkaan eivät ryntää siitä sisätiloihin.


4 kommenttia:

AAMU kirjoitti...

(...) Häitä Hillevi Hiiren soitetaan,

ahaa, ahaa.

Häitä Hillevi Hiiren soitetaan,

on Hepokatti Heikki nyt sulhasenaan,

ahaa, ahaa, ahaa. (...)

Una kirjoitti...

Aamu =)

Ei kelvannut Saku,
ei Matiaskaan, ahaa.. ;D
Musiikki vei sydämen. =)

Tuija kirjoitti...

Perhoset on ihania, ja sen takia kannattaa puutarhaan aina istuttaa kasveja jotka suorastaan huutavat perhosia kukkiinsa.:D
Heinäsirkat taitavat olla jo aika harvinaisuus, meillä ainakin..en ole nähnyt kuin yhden..ihan pienen.
Mukavaa viikon jatkoa Una.

Una kirjoitti...

Tuija, aivan, miekin tykkäisin perhosista. Harmi kun tästä pihasta oli ihan pakko kaataa nyt keväällä pois koivu, jonka rungossa oli haava, jota neitoperhoset vuosi sitten tulivat sankoin joukoin maistelemaan. Nyt ei näy yhtään neitoa lentelemässä tässä pihassa. Snif. Mutta nokkos-, sitruuna- ja kaaliperhosia on sitäkin enempi...