Illan varjot

 Digitalis purpurea 

Illan varjoissa pihalla voi nähdä uusia aukeavia ilahduttajia. 

Viime vuonna pihallamme oli vaaleanpunaisia rohtosormustinkukkia, 

ja nyt valkoisia. Ne kaikki (=muutamat) jotka siemenistä sain kasvatettua 

viime kesänä odottelemaan tämän kesän kukkimistaan. 

Nyt en olekaan vielä ehtinyt laittaa monia uusia perennoja kasvamaan. 

On tätä hösseliä riittänyt talon korjauksen/purun kanssa ja 

muitakin vatsaavääntäviä harmituksia on sattunut. 

Kaikki ikävät asiat eivät ole kohdanneet minua henkilökohtaisesti 

mutta ovat osuneet niin lähelle että omakin vatsa on ihan solmussa 

huolesta rakkaiden puolesta. 

Illan puutarha(ntynkä) lohduttaa olemassaolollaan. 

Vie pois ajatuksia ikävistä asioista. 

Ja ikävistä ihmisistä, 

joiden elämän päätarkoitus on vakuuttaa 

muille omaa ylivertaista erinomaisuuttaan, 

ja selitellä meille ymmärtämättömille
omia omituisia oikkujaan 

oikeutettuina tekoina... 

Hus pois negatiiviset ionit... 

Ukkonen kuuluu jossain jyrisevän.  

Ilma puhdistuu... 

Ihastuttavan luhtakerttusen laulu kaikuu vielä joinakin iltoina 

lyhyin pyrähdyksin. Sen kosioaika sekä reviirin julistus 

taitaa olla tältä kesältä ohi ja se lurittelee vain niukasti, 

vaan kyllä sekin helähdys jo piristää miun mieleni. 

Sen ääni toimii vastaloitsuna pahalle mielelle. 

Se tuo mieleen keveyden, 

pohjustaa sielun yönunille. 

Muurahaiset vainoavat vasta yhden vuoden ikäisiä pioneitani 

joita haluaisin vaalia kaikelta pahalta.
Niin kuin kaikkia Murusianikin. 

Kaikkia rakkaitaanhan kaikki... 

On tosin olemassa vanhempia, 

jotka vaikeuksien tullessa hylkäävät 

lapsensa... 

Minäkin tiedän muutaman sellaisen ihmisen. =( 

Onneksi meillä joillakin hoivavietti säilyy ikuisesti, 

ja sen piiriin kuuluu muitakin kuin vain omat lapset. 

Siihen piiriin kuuluvat kaikki rakkaat. 

Sellaisen vahvan taikapiirin sisäpuolelle
kuuluvat eivät varmasti
hylkää tai yhtäkkiä vaihda
rakkaimpiaan.

Kodeilla on eroja.