16.4.2012

Kuraa kengissä


Lumikello, my love ♥ 
Galanthus nivalis  


Parivuorokautinen vesisade vei täältä tontilta lumet miltein kokonaan. Vain suurimmat ja sitkeimmät lumikeot törröttävät auringon ja veden vastaiskuista huolimatta paikoillaan. Mutta niiden päällä miltein järjestelmällisesti onkin likaista lunta. Lika säilöö lunta ja sahanpuru suojelee jäätä sulamiselta. Puruakin on yhä pihassa siivoilusta huolimatta, seinäremontin jäljiltä ja se mokoma tulee jalkineiden pohjissa vielä sisällekin.

Nurmikoille ei kannata vielä mennä koska maa on niin savipitoista että vesi jää siihen lällymään & ilveilemään pitkäksi aikaa, jalanjäljestä jää maahan tunnistettava jalanjälki ja entäs ne kengän ja saappaan pohjat? Huh.

Pihasaappaakin saa kohta jälleen mennä paukuttelemaan puhtaaksi niihin yöllä kuivuneista savipaakuista. Rapun kaiteen yli vaan saappaat ja kops, kops, niitä kolistelemaan toisiaan vasten,
Pitää muistaa sulkea silmät niitä paukutellessaan.

Sunnuntaina maamme virallisessa pääsiäiskaupungissa ei ollutkaan enää sitä tuttua isoa kirppistä josta tein usein kivoja löytöjä, sopien mun surkheeseen budjettiin. Mutta me sit menimme toiselle isolle kirppikselle josta bongasin puolen tunnin etsinnän jälkeen kivan keltaisen metallisen kastelukannun. Just sopivan pihakukkien kasteluun ja kannu saisi vaikka olla rappusilla tms. Hymy huulillani kannoin suurta aarretta mukanani ja Hani löysi miltei käyttämättömän Scrabblen jollaista olimme jo muutaman vuoden etsineet, opiskelijatytär kun vei omansa pois kun muutti omilleen. Näiden aarteiden kanssa jotka yhteensä tekivät vain 10 euroa, talsimme kassalle jossa ilmoitettiin tylysti ettei pankkikortilla voi maksaa. Heillä ei ole höylää. Mutta meillä ei ollut käteistä.

-Lähin automaatti on tuolla muutaman kilometrin päässä, selitti viiksekäs myyjämies kassalla.
Mutta intomme lopahti. Ei sitten. Olkoon. Me jatkamme matkaa. Vatsakin jo kurisee. Näkemiin. Sääli myyjiä, joiden tavarat jäävät myymättä. Ymmärrän toki ettei kaikilla ole varaa laitteisiin joilla korttimaksut saa pelittämään, mutta asian voisi ilmoittaa jo vaikkapa ulko-ovella: MEILLÄ KÄY VAIN KÄTEINEN. Vai mitä?

Pysähdyimme kuvaamaan kotimatkallamme omalla muuttomatkallaan levähtämään pysähtyneitä joutsenia ja kurkia. Ai kuinka monta ihanaa lintukuvaa luulin jo saaneeni kameralleni, mutta jostain syystä tietsikalla katsellessani kaikki kuvani olivat muodotonta sotkuista mössöä. Samoin pihakuvat joita kotiin tullessamme otin kevätkukista. Kannattaa aina kurkistaa kameransa säädöt... =)

Kukkakuvia sain uusia, tehdessäni uuden matkan saappaineni kukkien ympärillä, suojaverkkoja nostellen, mutta ne lintukuvat jäivät nyt vain Hanin kameran saaliiksi. Hyvä niinkin. Sentään ne jäivät saaliiksi sunnuntaireissusta.

Mies liittikin fb-tiliinsä kuvia lepäävistä kurjista sekä nukkuvista ja syödä puputtavista joutsenista. Miulle ilmaantui omaan tiliini kuvia ilta-auringon valaisemista krookuksista.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti


♥ Kiitos kommentistasi! ♥