10.4.2012

Kevään ensimmäisiä nuppusia


Tosin sisätiloissa kukitettuja... 
Jokin aronialajike tässä 
on kukassa mun maljakossa. 

12 kommenttia:

trina kirjoitti...

Oi, en tiennytkään, että aroniat voi kukkia nyt maljakossa. Ihania!

♥ Hannele på Hisingen kirjoitti...

Ne eka oksat sisällä on hienoa!

Judy kirjoitti...

Delicate little blossoms!

Hannah kirjoitti...

Sinulla kukkii jo kevät:) Suloisia!

Ari kirjoitti...

Heh täällä tuli kevään lumet, virallinen korkeus 117cm.

Verna kirjoitti...

Minä jo ajattelinkin, että mistä olet jo kukkivan oksan löytänyt... ; )

Kaunis! <3

LS kirjoitti...

Hieno! Hihii, hipsinkin jossain vaiheessa tuonne junaradan varren aroniapuskiin ja... Meillä oli tammen oksia maljakossa, mutta ne eivät tulleet oikein miksikään. Vaahtera ja lehmuskin lehtivät maljakossa aika huonosti. Noita täällä kaupungissa on tarjolla, kun niitä keväällä karsitaan ja oksia löytyy maasta. Eilen löysin yhden juuri katkenneen koivun oksan. Siitä ainakin tulee nätti!

Una ♥ kirjoitti...

Kiitokset

Trina
Hannele
Dear Judy
Hannah
Ari (meillä on enää lunta n: 37 cm!)
Verna
sekä LS


Miun tekee mieleni hakea läheisen autiotalon pihasta jossa on kaadettu !!! vanhoja omenapuita ihan nyt hiljattain, oksia maljakkoon. Sääli niitä omppupuita...

Tällä seudulla vissiin vihaavat omenapuita...
Niitä on jostain raivattu pois 50 kpl puutarha.
Ja tästäkin pihasta oli entisen asukkaat roudanneet kaikki omppupuut pois. =(

Una ♥ kirjoitti...

PS: Junaradan varresta miekin aroniaa löysin. =D

Anna kirjoitti...

Ihan oikeesti? Voi onnellinen. Täällä ei vielä tietoakaan, no paju tietysti jo näyttää kaunista vaaleanvihreää.
Varsinkin ensimmäiset kukat ovat ainutlaatuisia vaikka ne olisi vaikka kuinka pieniä :-)

Verna kirjoitti...

Hei Una! Noista omenapuiden kaatamisesta tuli minullekin surullinen olo. Itse istutin omenapuun pihallemme toissa keväänä ja joku silloin kysyi, miksi ihmeessä niin tein? Eikö se varjosta pihaa?

Vastasin, että olen kasvanut metsän ympäröimänä ja kaipaan puita lähelleni. Omenapuut eivät minun kotiseudullani olisi menestyneet, niin pohjoisessa vietin lapsuuteni, mutta täällä voin iloita itse istutetusta omenapuusta. Sato ei ole tärkein, vaan ne ihanat kukat ja puu, joka on kasvattanut juurensa minun pihalleni. Vähän niinkuin itsekin olen tehnyt juurtuessani tähän paikkaan vuosi vuodelta syvemmin. ; )

Valoa päivääsi Una! <3

Una ♥ kirjoitti...

Anna,
tein hassusti kun laitoin metsurin vahingossa moottorisahallaan katkaiseman pienen syreenin samaan maljakkoon... nuo aroniat heittivät henkensä. Jotenkin ne eivät sopineetkaan samaan tilaan syreeninvarren kanssa. =(

Noh, nyt syreeni on sitten yksin maljakossa.

Omenapuunoksia en ole vielä ehtinyt hakea.




Verna =)

Ihanasti todettu. =)


Mekin istutimme tänne pihaan viime kesänä kolme omenapuuta ja yhden kirsikan. Pihassa ei ollut tosiaan yhtään hedelmäpuuta, eikä mekään niin suursatoa odotella vaan puun kauneutta...

Miekin vietin lapsuuteni maalaistalossa jonka pihapiirissä oli parikymmentä omppupuuta, riikunoita, jne kaikkia ihania kauniita puita, sekä ikivanha valtava vaahtera... =)

Puut ovat rakkaita miullekin. =)

Ja kiitos, siullekin onnellista kevätpäivää. =)