26.1.2012

Seita



Sinun seitasi on kiveä kiven päällä 
julmettuna rakennelmana 
maasta taivaisiin 
Pohjoisesta etelään 
Idästä länteen
Täältä ikuisuuteen 

Oma seitani on huomaamattomasti täällä 
mukana aina sydämessäni 
Vain kolme pientä kiveä 
Yksi kivi elämälle 
Toinen rakkaudelle 
Kolmas naurulle 



-Una Reinman-

11 kommenttia:

pappilan mummo kirjoitti...

runo puhuttelee .
jännästi keksitty nuo kivet

Inkivääri kirjoitti...

Niin kaunista ja lämmintä taas, pehmeää kovassa, pehmeää kovassa maailmassa...

Ari kirjoitti...

Ajatuskiviä :)

Kiirepakolainen kirjoitti...

Melkein voisin haukata!

Una kirjoitti...

Kiitos Pappilan mummo ;)
mie katselin ensin oikeita kivikuviani mutta nuo puhuttelivat minua. Juttelevat ne muutenkin tuolta olohuoneen kaapin päältä... =)


Kiitos Inkivääri =)
Kova alusta mutta sanat pehmentävät tunnelmaa. =)


Ari =)
Aivan. Sellaisia taskuun sopivia... =)



Kiirepakolainen =D
Voi ei elä toki! Kivikovia ovat! Vaikka näyttävät jotenkin tässä kuvassani ihan saippualta...
Hmmm... mikä idea saippuaksi! =)

John kirjoitti...

Niin Sinunlaisesi, Unamainen seita, kivet ja sanat, hyvä pehmeänoloinen yhdistelmä.

Demetrius kirjoitti...

Upea runo - ja hienot kivet muistuttamassa niistä tärkeimmistä.

arleena kirjoitti...

Kivet muistuttavat. Kaunis runo.

kaari3 kirjoitti...

Ehkäpä niistä voisikin loihtia ulos toiveet, taskussa pyöritellessä. Kaunis runo, lentävät haveet, jalat maassa.

Tarjuska kirjoitti...

Niin ihanan Unamaista ja herkkää. Tuo runokin oli niin koskettava. :)♥

Una kirjoitti...

Voi kiitoksia
*niijaa*

Johnille,
Demetriukselle,
Arleenalle,
Kaari kolmoselle
ja Tarjuskalle <3

Mie vaan pikaisesti kuvalle keksin kuvatekstin. =)