Nämä kuvat ovat historiaa sillä tätä autiotaloa ei enää ole.
Sain kuvattua sen toukokuun puolessa välissä.
Se oli ollut huonossa kunnossa jo varmaan vuosikymmeniä.
Ihania kuisteja oli ollut yhteensä kolmella seinustalla, joista
tämä kuisti katseli kohti etelää.
Katto oli romahtanut talon sisään...
Sen avoimet ovet olivat pysähtyneet odottamaan tulijaa,
tai häntä, joka siellä viimeksi asusti.
Sen rikotuissa ikkunoissa heilui hennosti
rikkinäisiä verhonriekaleita...
Pihasauna yritti turhaan houkuttaa minua lauteilleen istumaan...
Navetassa kaikuivat kuiskauksina vuosien takaiset äänet...
-Tsoh, Mansikki, olehan siinä...
Pihan jättimäisen kuusen ympärillä
pyörivät useat enkelipallot...
Kesäkuun puolessa välissä 2011 talo,
ja kaikki pihapiirissä ollut, purettiin pois.
Mutta kun kuljen tuon paikan ohi, silmäni etsivät taloa edelleen, vaikka talon osat ovat jo kuukausia maanneet jossain kaatopaikalla, ja tontti on tasainen.
Jättikuusen ympärillä ei näy enää paljon valoja ja varjoja.
Vain salaperäisiä, nopeita piileskeleviä vilahduksia.
Sivusilmällä huomaan, kuinka jotakin kookasta leijuu näkymättömänä, kuin ilmanväreinä siinä paikallaan omalla energiallaan ja minä luulen, että ihan pikkuisen minä näen tuon talon kauniine kuisteineen siinä yhä... =)
