27.10.2011

Kummitustalo... ja sen pihapiiri




Suuri, ihana kuisti kuiskii  
menneiden kesien 
huolettomista päivistä.


Ihania kuisteja oli ollut yhteensä kolmella seinustalla, 
joista tämä kuisti katseli kohti etelää. 






Sen avoimet ovet olivat pysähtyneet odottamaan häntä,
joka ei koskaan palannut.
 
Sen rikotuissa ikkunoissa heilui hennosti
rikkinäisiä verhonriekaleita
kuin apeita haamuja. 


Kaikki oli tuhottu ja hajallaan, 
tuulen ja sateiden armoilla.




Pihasauna yritti turhaan houkuttaa minua lauteilleen istumaan...

Valtava vanha tammi ojentelee keskipihalla oksiaan kohti taloa.  






Navetassa kaikuivat kuiskauksina vuosien takaiset äänet... 
-Tsoh, Mansikki, olehan siinä...

Autiotalon navettaa kuvasin jo tammikuussa. 








Pihan jättimäisen kuusen oksien alle
voisi järjestää puutarhajuhlat,
niin mahtavan kokoinen se on.





Joku vandaali on raahannut pikkuisen puulieden 
pihamaalle ruostumaan. 
Pihassa oli lapioilla kaivettuja koloja paikoissa
joissa vanhat perennat ovat saattaneet joskus kukoistaa. 
 
Nämä kuvat ovat historiaa sillä tätä taloa pihapiireineen
ei enää ole.
Sain kuvattua sen toukokuun puolessa välissä.
Se oli ollut huonossa kunnossa jo varmaan vuosikymmeniä.
 
 

EDIT: 

Kulkiessani autiotalon ohi 17.6.2011, 
näin kaivinkoneen pihalla... 
Talo oli jo poissa, 
samoin puolet kauniista navetasta... 
 
 

Kaikki pihapiirissä ollut, purettiin pois.
Kauniin talon tarina loppui tähän. 


Harmillista ettei talolle löytynyt 
asukasta, korjaajaa, talon rakastajaa, 
joka olisi pitänyt siitä hyvää huolta, 
sillä tämä talo oli kauneimpia 
näkemiäni kotimaisia taloja... 


Kun kuljen tuon paikan ohi, silmäni etsivät taloa edelleen, 
vaikka talon osat ovat jo kuukausia maanneet jossain kaatopaikalla, 
ja tontti on tasainen

Jättikuusen ympärillä ei näy enää paljon valoja ja varjoja.
Vain salaperäisiä, nopeita piileskeleviä vilahduksia.
Onneksi kuusi, omenapuut, suuri tammi ja muita puita ja
pensaita on yhä pihassa muistona entisistä ajoista.

 
Sivusilmällä huomaan, kuinka jotakin kookasta leijuu näkymättömänä, 
kuin ilmanväreinä siinä paikallaan omalla energiallaan ja minä luulen, 
että ihan pikkuisen minä näen tuon talon kauniine kuisteineen siinä yhä... =)






Mikey Wax

Hänellä on ihana ääni. =)


24.10.2011

Flunssakausi...



























Jalkojen kastumisen seuraamuksena on aivastelua
varsinkin kun aika on muutekin aivastuksille otollinen.




17.10.2011

11.10.2011

Arvonta

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥



On tullut aika 
järjestää arvonta 
tässä blogissa. 
Palkintona on runokirjaseni: 



Runokirjanen arvotaan kaikkien kommenttinsa 
tähän postaukseen jättäneiden kesken 
27.11.2011.


♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ 

Eikä tässä arvonnassa ole pakko 
liittää blogiani seurattavien blogien listaasi, 
ei ole pakko mainostaa blogiani omassa blogissasi, 
eikä mitään muutakaan ylimääräistä,
eikä pakollista. 
Kaikki on vapaaehtoista.  

Olet ainutlaatuinen. 


Olet mukana arvonnassa yhdellä pienellä 
kommentillasi 
tasavertaisena muiden kanssa 
ja saatat saada 
miun hassun 
roosanvärisen 
runokirjaseni... 

 ♥