31.1.2011

Senkin sydän

...




Siis, senkin avaimesta riippuva sydän... =) 


Jahas, olen käyttänytkin väärää sanaa Apen tekemistä säilöhuonekaluista.
(Se onkin ihan uusi sana. =) )
Senkki tarkoittaakin ruokailuhuoneen astiakaappia. 
Lipasto eli Piironki puolestaan on vetolaatikoita sisältävä säilöhuonekalu...

-Entä kun säilöhuonekalussa on sekä kaapinovet että vetolaatikoita?
-Miten sitä sitten kutsutaan?






...

27.1.2011

Erilainen

...


Seisoen lumisilla rappusilla  
katson sinistä taivasta 
On kuusitoista astetta pakkasta 
Tee mukissa 
höyryämässä 
ei lämmitä palelevia sormia 


Unohdin tehdä evästä 





Aiheena tänä torstaina haasteblogeissa oli erilainen... =)
Pikkukoti-blogissa enemmän tästä päivästä...

...

26.1.2011

22.1.2011

Sano Rakas Rakkaillesi


...

 

Koskaan ihmiselämässä 
 ei saisi pitää 
mitään 
itsestäänselvyytenä 
Hän ei ole 
aina tässä...




-Una Reinman- 






.

Ehdinkö vielä?

...
Portti 16.1.2011 Mustavalkomaanantaihin.



Pari turistia ja portti toiseen maailmaan. 

...

20.1.2011

Jään alla

...





Jossain 
huuruisten puiden alla 
Jäätyneen maailman sylissä 
Valkoisen hangen piilossa 
nukkuu maamyyrä 
perheensä kanssa kerällä 
Viikset värähdellen 
Katsellen kesäisiä 
unikuvia 


-Una Reinman- 



PS: Maaliskuussa 2008 olen myös miettinyt eläimiä jään alla... =)

...




Rrrakastan puita

 ...











Tässä muutamia talven ihmemaan 
ihania puita... 


...

18.1.2011

Lupauksia

 ... 


Uusi vuosi on alkanut
Mitään en ole taaskaan
luvannut
En ääneen
En hiljaa mielessäni
Katson päivän kerrallaan
Parhaani kai teen

-Una Reinman- 

...

16.1.2011

Kun katson ulos ikkunasta

 ...





Tällaisia puita ikkunoistamme näen... 
Ulos on liian kylmä mennä. 
Ihan totta! 




...

14.1.2011

Kaksi viikkoa

...








Uskomatonta, että tätä uutta vuotta on kulunut vasta kaksi viikkoa. Tai siis melkein kaksi viikkoa. Jotenkin tuntuu, että olemme asuneet jo paaaljon kauemmin tässä uudessa asuinpaikassamme. Luultavasti moni uuden asuinpaikan tuttu asia jo lapsuudesta tekee tässä uudessa kodissa sellaisen fiiliksen, kuin olisi palannut jotenkin takaisin oikeampaan elämään. Maaseutu on nyt lähempänä ja totutut entiset liikkumispaikat.

Ei siinä entisessä, reilun vuoden asuinpaikkana olleessa kaupungissakaan mitään vikaa ollut. Siitä kaupungista muutamia yksinäisten vaellusteni kuvia tässä ohessa...
Juuri kun lakkasin siellä eksyilemästä ja opin missä sijaitsevat mukavimman kirpputorit ja edullisimmat kaupat, tuli muutto muualle. Nyt voin sitten eksyillä täällä uudessa asuinkaupungissa. =)

Olemme laitelleet muuttolaatikoiden tavarat vihdoin suurinpiirtein paikoilleen tai ainakin sinne päin, siivoilleet nurkkia, kolanneet ahkerasti satavaa valkoista taivaan tuotosta pihasta, pintarempanneet pikkuisen ja suunnitelleet tulevan kesän isompaa remonttia ja nämä päivät ovat hujahtaneet aamuista iltoihin todella uskomattoman nopeasti.

Yhtäkkiä eilen aamulla varhaisella kauppareissullani huomasin kotiin kaupasta vaeltaessani, että jo 8.49 oli niin valoisaa, että katulamput sammuivat. Lamppujen sammuminen havahdutti korottamaan katseensa ylöspäin. Päivät ovat valoisampia. Kevät tekee tuloaan ihan oikeasti.

Postiljooni toi ihanan siemenluettelon postilaatikkoomme ystäväni vinkkaamana ja mie ihailin kaikkia luettelon kukkia, puita ja kasveja ja mietin, mitähän lumen alta pihasta mahtaakaan paljastua. Kaikenlaiset tulevaisuudensuunnitelmat pyörivät piiriä käsi kädessä miun ajatuksissani. =)



10.1.2011

Arkea juuri nyt


Mustavalkomaanantai.

Märkää lunta

 ...

 

 Kun kaikki on lumen valloittamaa...



Ei huomaa valkeudelta kunnolla edes värejä... 



Vaikka maailma on edelleen värejä täynnä... 



Tekee mieli vaan käpertyä talvipesään kuin karhu. 
Krooh pyyh... zzzzzzzz....




...

6.1.2011

Kun paleltaa...

...


Johtuuko se sitten horoskooppimerkistäni vai mistä lienee, 
että aina kaipaan jotakin muuta?
Horoskooppimerkkini on kalat,
jossa kaksi kalaa kurottelee vastakkaisiin suuntiin...


Nyt on paukkupakkanen, luonto jäässä
ja lunta maailma valkoisenaan, niin silti tai juuri siksi...



sielu kaipaa järven aaltojen vapaata liplatusta, 
silmiä häikäisevää auringonkiloa aalloilla,
eikä ajatuksissani enää palella...




 Kaipaan herkkiä kesän kukkia nuuskuteltavaksi... 



 Kaipaan kesäterassikahveja ystävän kanssa... 



 Tai edes kahisevia ihania syksynlehtiä? 
Eikö niitä voisi jotenkin syksyllä talteen säilöä? 




 Ja kun tarkemmin ajattelen, 
niin ruusun tuoksua ja kauneutta kaihoilen... 



 Poutapilvien eteeristä vaellusta sinisellä kesätaivaalla 
on ikävä... 



Kaipaan kesäaamun herätystä tutussa mökkirannassa, 
usvan leijumista järvellä ja uuden aamun alkamista, oi...



Hengästyttävän ihania iltaruskojakin sielu kaipaa? 



Jopa mun sydänkin kaipailee kesäniittyjen hentoja kukkia,
niitä ihan pienimpiäkin... 



Ja juhannuksen lintujen kikerrystä ja kimalaisia... 



Virkistävää kesäsadettakin sielu ritisten kaipailee... 



 Lehtien puhkeamisesta puihin puhumattakaan! 



Jopa kaislojen omintakeista ääntäkin kesän aalloissa on ikävä...






Vaan nyt pitäisi olla onnellinen näistä 
pakkasen huuruisista taideteoksista 
ja toppavaatteista. 

Niin se on. 
Puen vaan päälleni tarpeeksi
ja lämpimämmin nauttien tästä hetkestä. 

-Niin kuin sinäkin? =) 

...

5.1.2011

Kuvamuisteloa

 ... 






Mussukat saivat maistella erilaisilla menestyksisllä syntyneitä jouluruokia... 
Tässä suklaakakkunen joka sai koristeikseen kirsikoita purkista 
sekä Allun lähettämät erittäin herkulliset saksalaiset suklaakuulat. 








Jouluherkkuhetkisiä... 







Vaaleanpunainen amaryllis ei ehtinyt kukkia ihan jouluksi vaan teki kukkansa joulun jälkeen ja koko ruukku kaatui kukkien painosta. Niinpä leikkasin kukkaputket ja laitoin maljakkoon. Otin ne pois muuttopäivän iltana kun olimme palanneet siivoamaan asunnon jälkeemme siistiksi. Mietin miten saisin kukat perille uuteen kotiin, niitä palelluttamatta ja samalla keksin, annoin ne sille naapurille, johon olisi ollut mukavaa tutustua...





...