Translate

19.9.2011

Oravia siellä sun täällä

-What? 
-Minustako puhutaan?


-Om nom nom, mää ihan VÄHÄN 
maistelin näitä auringonkukkia...


-Ja tästäkin NAAM ihan pikkuisen vaan...


-Ei kun en se minä ollut! 
Se auringonkukansiemenien syöjä meni tuonne päin!


-Minä olen täällä ollut IHAN kiltisti. 
Nih!


-Joku muu täällä on riehunut... 
Kuka lienee... =)


-No kun siinä tuijotat niin mie kiipeän sitten koivuun.


-Mihinkähän sitä nyt tästä lähtisi?
Ah, masukin on nyt niin mukavasti täynnä...


-Ehkä kiipeän korkeammalle ettet enää katsele. 
Heippa sitten!
Näkyillään huomenna!



Tämä viliskantti oli eilen pihan syyskukkakoristeissa mellastamassa. Sille maistuivat auringonkukansiemenet erittäin hyvin. Jopa niin hyvin, että sen vierailun huomattuani heitin kokonaan ne reppanat kukkaravat pois ja vaihdoin niiden tilalle puupyttyyn tuon saamani callunan.

<3<3<3<3 


Mamani kesämökillä puolestaan asustaa ihanan hassu ja kesyhkö orava. (hänestä minulla ei valitettavasti ole kuvaa joten joudutte kuvittelemaan seuraavan tarinan kuvituksen pihamme oravan avulla)
Maman orava on oppinut kerjäämään pähkinöitä. Se tulee ihan liki, juoksee pitkin housunpuntteja ja pitkin selkää ja käy katsomassa läheltä naamaa, ja käsiä, onko siellä kenties piilossa pähkinöitä.

Se tykkää Mamasta, pikkuveljestäni ja papasta, ja tahtoo olla mukana kaikissa mökkipihan puuhailuissa. Se juoksee vierellä kuin koira, vilkaisten välillä Mamaan, kun hän menee hakemaan Kurrelle sisältä pähkinöitä.
Kurre on jo oppinut menemään itsekin istuskelemaan etujalat masun päällä portaille odottamaan, josko joku sieltä sisältä toisi herkkuja hänelle. Sisätiloihinkin se tulisi mutta sinne sitä ei lasketa ettei se saisi ihan pakokauhua siellä ja sekoittaisi kaikkia paikkoja. Ulkovessaankin se haluaa mukaan, ja yrittää keksiä ahtaimmatkin koloset, joista se pääsisi mukaan sinnekin, tarkistamaan, ettei siellä vaan salaa joku söisi pähkinöitä vaikka...!

Se piilottaa saamansa pähkinät salamana ja pian palaa hakemaan uusia pähkinöitä sen näköisenä, masuaan hieroen, kuin ei olisi moneen viikkoon saanut ruokaa. Hassu, ihana otus. =)


Toisessa blogissa lisää oravia...
Yhden tällaisen söpöläisen jouduin hautaamaankin ihan vähän aikaa sitten... =(