10.6.2011

Satakieltä kuuntelemassa...







Eräänä iltana rakkaan kanssa Porvoonjoen mutkassa,
seisoskelimme kuuntelemassa satakieltä
ja ihailimme alati kisailevia neidonkorentoja.

Korennoista en ehtinyt saada kuvaa.
Ne olivat liian nopeita ja ennustamattomia
liikkeissään...


6 kommenttia:

Tuija kirjoitti...

Suloista! Miten voikin olla voikukka noinkin herkän kaunis.Vaikka tuo ei tiedä hyvää puutarhan kukkapenkissä.

Halit.

Una Reinman kirjoitti...

Tuija

Mutta joenuomassa kosteikossa voikukkakin mahtuu kasvamaan ihan rauhassa...


*halii takas* =)

Blogisisko/Anna Amnell kirjoitti...

Kukat ja linnut ovat olleet ihmiskunnan ikuiset ilonaiheet.

Una Reinman kirjoitti...

Aivan Anna...

Mieluummin sitä kuuntelee veden lorinaa, linnunlaulua ja ihailee luontoa, kuin kuuntelee moottoriajoneuvoja betoniviidakossa... Tai mie ainakin.
Ehkä moni voi olla eri mieltä.

Judy kirjoitti...

I love that first shot, of the stream with all the boulders!

Una Reinman kirjoitti...

Thank You Judy

Water and stones are lovely...