10.6.2011

Satakieltä kuuntelemassa...







Eräänä iltana rakkaan kanssa Porvoonjoen mutkassa,
seisoskelimme kuuntelemassa satakieltä
ja ihailimme alati kisailevia neidonkorentoja.

Korennoista en ehtinyt saada kuvaa.
Ne olivat liian nopeita ja ennustamattomia
liikkeissään...


6 kommenttia:

  1. Suloista! Miten voikin olla voikukka noinkin herkän kaunis.Vaikka tuo ei tiedä hyvää puutarhan kukkapenkissä.

    Halit.

    VastaaPoista
  2. Tuija

    Mutta joenuomassa kosteikossa voikukkakin mahtuu kasvamaan ihan rauhassa...


    *halii takas* =)

    VastaaPoista
  3. Kukat ja linnut ovat olleet ihmiskunnan ikuiset ilonaiheet.

    VastaaPoista
  4. Aivan Anna...

    Mieluummin sitä kuuntelee veden lorinaa, linnunlaulua ja ihailee luontoa, kuin kuuntelee moottoriajoneuvoja betoniviidakossa... Tai mie ainakin.
    Ehkä moni voi olla eri mieltä.

    VastaaPoista
  5. I love that first shot, of the stream with all the boulders!

    VastaaPoista
  6. Thank You Judy

    Water and stones are lovely...

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentista! ♥