19.5.2011

208. haaste



















Valo, liiankin runsas
kurkistaa kaikkialle
Yöttömän yön nukkujalle
Peilaa kaikista kulmista
Löytää unettomat
Kutittaa silmäluomista
herkkäuniset hereille


-Una Reinman- 



Tänään Valokuva- ja Runotorstain haasteena on sitaatti: "Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli hiljainen." Merja Otava, Priska (1959; WSOY 2001 : 5.) 


PS: Pitänee tunnustaa, etten ole koskaan Priskaa lukenut. =) 

12 kommenttia:

  1. Yötön yö on kaukaa tuleville mahtava kokemus ja koettelemuskin, kun on niin valoisaa...

    VastaaPoista
  2. Hienot kaaret muodostuu laskevasta auringosta.

    VastaaPoista
  3. Kadonnut aurinko on jättänyt kauniin kajastuksen.
    Runo osuu hyvin kuvaan

    VastaaPoista
  4. Hieno kuva ja runo. Una herkkäunisenako?

    VastaaPoista
  5. Hieno minimalistinen kuva valosta. Kaunis runo myös.

    VastaaPoista
  6. Kaunista, niin runossa kuin kuvassakin! Onneksi eletään nyt valon aikaa!

    VastaaPoista
  7. Niin muuten herättää. Nyt siihen ei tarvita edes kuuta.

    VastaaPoista
  8. Sydämelliset kiitokset teille kaikille:

    Pappilan Mummo
    Tanssiva Harmaa Pantteri
    Arleena
    John
    Tiina Linkama
    Savisuti
    Runopasanen

    VastaaPoista
  9. Herätyttää, herätyttää, vaikka haittakos tuolla.

    VastaaPoista
  10. Aamu, no onhan nyt jo aikakin herätä. =)

    Huomenta. =)

    VastaaPoista
  11. tykkään valosta, nukun ja herään ilman verhoja

    VastaaPoista
  12. Hannele,
    ihmeellinen nainen!

    Mie tarvin usein kiusaavan migreenin vuoksi pimennysverhot nukkumatilaan, sekä aurinkoallergian vuoksi varjoa auringosta.

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentistasi! ♥