19.5.2011

208. haaste



















Valo, liiankin runsas
kurkistaa kaikkialle
Yöttömän yön nukkujalle
Peilaa kaikista kulmista
Löytää unettomat
Kutittaa silmäluomista
herkkäuniset hereille


-Una Reinman- 



Tänään Valokuva- ja Runotorstain haasteena on sitaatti: "Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli hiljainen." Merja Otava, Priska (1959; WSOY 2001 : 5.) 


PS: Pitänee tunnustaa, etten ole koskaan Priskaa lukenut. =) 

12 kommenttia:

pappilan mummo kirjoitti...

Yötön yö on kaukaa tuleville mahtava kokemus ja koettelemuskin, kun on niin valoisaa...

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti...

Hienot kaaret muodostuu laskevasta auringosta.

arleena kirjoitti...

Kadonnut aurinko on jättänyt kauniin kajastuksen.
Runo osuu hyvin kuvaan

John kirjoitti...

Hieno kuva ja runo. Una herkkäunisenako?

Tiina Linkama kirjoitti...

Hieno minimalistinen kuva valosta. Kaunis runo myös.

savisuti kirjoitti...

Kaunista, niin runossa kuin kuvassakin! Onneksi eletään nyt valon aikaa!

runopasanen kirjoitti...

Niin muuten herättää. Nyt siihen ei tarvita edes kuuta.

Una Reinman kirjoitti...

Sydämelliset kiitokset teille kaikille:

Pappilan Mummo
Tanssiva Harmaa Pantteri
Arleena
John
Tiina Linkama
Savisuti
Runopasanen

AAMU kirjoitti...

Herätyttää, herätyttää, vaikka haittakos tuolla.

Una Reinman kirjoitti...

Aamu, no onhan nyt jo aikakin herätä. =)

Huomenta. =)

Hannelen paratiisi kirjoitti...

tykkään valosta, nukun ja herään ilman verhoja

Una Reinman kirjoitti...

Hannele,
ihmeellinen nainen!

Mie tarvin usein kiusaavan migreenin vuoksi pimennysverhot nukkumatilaan, sekä aurinkoallergian vuoksi varjoa auringosta.