10.2.2011

Oudoilla ovilla

...

























Kenen käsi ensimmäiseksi 
kopautti oveen kolmesti?
Kuka oven avasi 
toisen kättä kätteli? 
Ken avaajan sormia suuteli?
Jäikö muukalaiseksi?
Muuttuiko tutuksi rakkaaksi?


Runo- ja Valokuvatorstaissa ollaan
tänään Vierailla poluilla, oudoilla ovilla. 

PS: 
Tämän postauksen liitän myös uudeksi, haastenro 250
kuvaksi/runoksi, koska miun mieltäni yhä kiehtovat nämä 
erään etelänreissun mystiset ja aikalailla karmivatkin ovenkolkuttimet... 
Kuva sinänsä herätti sekä kylmiä väreitä että ihastusta. 
-Kuva sitäpaitsi on kaukaa haetuin kuvani 
koko torstaiblogiosallistumisteni historiassa... =)



...




41 kommenttia:

kiirepakolainen kirjoitti...

Oooh, onpas herkkä ovenkolkutin. Runosi kertoi kaiken!

Rita kirjoitti...

Huh kun oiken karmii tuo kuva. Totisesti "vieras" ja "outo" heräävät siinä henkiin.

Runonsäkeesi sen sijaan tuovat minulle erilaiset tunnelmat; kiinnostus herää, ajatukset alkavat askarrella...

Kiki kirjoitti...

Upeita ja ajatuksia herättäviä, sekä ovenkoriste että runosi.

pappilan mummo kirjoitti...

Onpa erikoinen ovenkolkutin

Maria kirjoitti...

Hyvin keksiliäs runo omaperäisen ovenkolkuttimen rinnalla. :)

savisuti kirjoitti...

Kolkutin on erikoinen mutta tuollaisen voisin ottaa vaikka omaan oveeni. Runon tarina on ihana!

aino kirjoitti...

Mielenkiintoinen kuva, hieman jännäkin on tuo ovenkahva. Kaunista pohdintaa.

Elegia kirjoitti...

Siinäpä onkin elegantti kolkutin! Jos haluaisin oveeni kolkuttimen, niin ehdottomasti tuollaisen.

vilukissi kirjoitti...

Kaunista, kaikkineen.

Tarjuska kirjoitti...

Ihana ovenkolkutin ja tekisipä itsenikin mieli astua tuosta salaperäisen oudosta ovesta sisään. :) Runosi on tosi ihana. :)

SusuPetal kirjoitti...

Hui, vähän pelottava kolkutin mielestäni.

arleena kirjoitti...

Kaunis yksityiskohta ovessa. Noin se runon tarina etenee ja loppu on salaisuus

Pankin talkkari kirjoitti...

Tuohon en uskaltaisi koskea - karmiva ovenripa!
Mutta runo on hieno, ja tuo ripaan jopa vähän sympaattisuutta..

-maiju- kirjoitti...

Jopa on erikoinen! Hassunhauska. Vois tuota kyllä pelästyäkin.

Helinä Hukka kirjoitti...

Jo pikaisella kierroksella kuvasi outo kolkutin vai ovenripa hätkähdytti. Tyylikäs ja samalla säikäyttävä, Aivankuin kummitus avaisi täällä tulijalle oven

Mk kirjoitti...

Outo tosiaan!
Oudolla ovella jännittäisi muutenkin, saati sitten tuommoisen edessä.

erikeeper kirjoitti...

Vaikuttava kolkutin teillä! Mä haluan myös tuommoisen...

isopeikko kirjoitti...

Ompa pelottava. Peikko ei kyllä uskaltaisi koskea.

Kutuharju kirjoitti...

Oh, mitä jos tuo tarttuukin käteen kun yrittää sillä kopauttaa --

sylvi kirjoitti...

Johan on kahva, päivää, päivää.

Una ♥ kirjoitti...

Kiitokset teille

Kiirepakolainen
Rita
Kiki
Pappilan Mummo
Maria
Savisuti
Aino
Elegia
Vilukissi
Tarjuska
SusuPetal
Arleena
Pankin talkkari
Maiju
Helinä Hukka
MK
Erikeeper
Isopeikko
Kutuharju
Sylvi

Hauskaa oli huomata miten ovenkolkutin jakoi tasaisesti mielipiteitä siitä pitävien ja siitä kauhistuvien kesken. =)

Näin tämän oven ja sen kolkuttimen syksyllä reissullamme Mallorcalla Palman vanhassa kaupungissa.
Minusta se oli erittäin mielenkiintoinen ovi, kuten monet ovet ovat.

PS: Miekään en hipaissutkaan kolkutinta. =) Mistä sen tietää vaikka olisi käynyt kuten Kutis tuossa pohti... ;D

Una ♥ kirjoitti...

PS:
Kuten avaimenreijästä saattaa päätelläkin, kolkutin oli siron naisen käden kokoinen... =)

Rita kirjoitti...

Una, sain juuri runokirjasi :)

Hurmaavat kuvat ja ihastuttava nauhakirjanmerkki, joka merkkaa ekaa runoa ja puhuu minulle Unan sanoilla: "sormenpäittesi kosketus hento..."

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ SINULLEKIN - Rita -

Una ♥ kirjoitti...

Kiitos Rita-pieni!

Ihanaa Rita, jos tykästyit niihin... =)

OLen onnellinen jos saan tuottaa toisille iloa.

*hymyilee nyt iloisena*

aimarii kirjoitti...

Entä, jos ei tietäisi tuosta ovikolkuttimesta ja pimeässä ottaisi siitä kiinni ja tuntisi sormet omissaan?
Runo on just eikä melkein kolkuttimen kanssa.

Sininen kirjoitti...

Ja käsi kädessä kolkutan taloon autioon - ja se minua niin ravistaa.

Judy kirjoitti...

What a beautiful door handle! I wonder if the key matches it?

helanes kirjoitti...

Eihän sitä aina tiedä, mitä minkin oven takana. Kannattiko edes kolkuttaa?

mehtäsielu kirjoitti...

Huh, ensin pelästyin, sitten ihastuin kuvaan. Täyskymmpi haasteeseen. Hieno runosi haastaa pohtimaan pidempäänkin.

Una ♥ kirjoitti...

Aivan Aimarii... =)

Sininen, tämä käsi voisikin vähän ravistaa... ? =)


Judy, I think it's somebodys door and the key must matches. =)
The door was in Palma of Mallorca at september...


Helanes, mie en kolkuttanut. =)


Mehtäsielu,
kuvasin tuolla reissulla paljon ovia, kolkuttimia, ikkunanluukkuja ja parvekkeita.
Kaikki niin erialisia kuin meillä täällä kylmässä Pohjolasa.
Ei meillä ole oikeastaan edes kolkutinperinnettä, kun kaikilla on ovikellot... =)

kaari3 kirjoitti...

Kaunis kokonaisuus, herkkä runo ja kaunis kolkutin.

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti...

Aivan hurmaava kolkutin. Suloinen runo.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Hyvä sana-kuva yhdistelmä.

jip kirjoitti...

Sinä teet kaikesta taidetta

Una ♥ kirjoitti...

Voi kiitos Kaari3,
Tanssiva Harmaa Pantteri,
Harmaasusi
sekä Jip, (miten kauniisti sanottu!!=) )

Nuo torstaiblogit
saavat aikaa tällaista.
Ajatuksia
ja kuvia muistoista. =)

Ritva kirjoitti...

Harkittu kokonaisuus... kaunis runo ja persoonallinen kolkutin.Itsekin seuraan ja kuvaan ovia... moista ei ole tullut vastaan

Nukke kirjoitti...

Ompas kaunis aihe kuvaan !! ja teksti sopii siihen erittäin hyvin ja otsikko oudoilla ovilla !

Ari kirjoitti...

Varsin hyvä oivallus jota hieno kuva tukee ajatuksella sekä huumorilla! hienoa Una!

arleena kirjoitti...

Kaunis kolkutin. Upea runo.

miiwi kirjoitti...

Kaunis kolkutin, kuvaan sopiva hieno runo!

Una kirjoitti...

Kiitos Ritva,
Nukke,
Ari,
Arleena
sekä Miiwii. =)

Toivon joskus pääseväni uudelleen katsomaan tätäkin kolkutinta. =)