10.2.2011

Oudoilla ovilla

...

























Kenen käsi ensimmäiseksi 
kopautti oveen kolmesti?
Kuka oven avasi 
toisen kättä kätteli? 
Ken avaajan sormia suuteli?
Jäikö muukalaiseksi?
Muuttuiko tutuksi rakkaaksi?


Runo- ja Valokuvatorstaissa ollaan
tänään Vierailla poluilla, oudoilla ovilla. 

PS: 
Tämän postauksen liitän myös uudeksi, haastenro 250
kuvaksi/runoksi, koska miun mieltäni yhä kiehtovat nämä 
erään etelänreissun mystiset ja aikalailla karmivatkin ovenkolkuttimet... 
Kuva sinänsä herätti sekä kylmiä väreitä että ihastusta. 
-Kuva sitäpaitsi on kaukaa haetuin kuvani 
koko torstaiblogiosallistumisteni historiassa... =)



...




41 kommenttia:

  1. Oooh, onpas herkkä ovenkolkutin. Runosi kertoi kaiken!

    VastaaPoista
  2. Huh kun oiken karmii tuo kuva. Totisesti "vieras" ja "outo" heräävät siinä henkiin.

    Runonsäkeesi sen sijaan tuovat minulle erilaiset tunnelmat; kiinnostus herää, ajatukset alkavat askarrella...

    VastaaPoista
  3. Upeita ja ajatuksia herättäviä, sekä ovenkoriste että runosi.

    VastaaPoista
  4. Hyvin keksiliäs runo omaperäisen ovenkolkuttimen rinnalla. :)

    VastaaPoista
  5. Kolkutin on erikoinen mutta tuollaisen voisin ottaa vaikka omaan oveeni. Runon tarina on ihana!

    VastaaPoista
  6. Mielenkiintoinen kuva, hieman jännäkin on tuo ovenkahva. Kaunista pohdintaa.

    VastaaPoista
  7. Siinäpä onkin elegantti kolkutin! Jos haluaisin oveeni kolkuttimen, niin ehdottomasti tuollaisen.

    VastaaPoista
  8. Ihana ovenkolkutin ja tekisipä itsenikin mieli astua tuosta salaperäisen oudosta ovesta sisään. :) Runosi on tosi ihana. :)

    VastaaPoista
  9. Hui, vähän pelottava kolkutin mielestäni.

    VastaaPoista
  10. Kaunis yksityiskohta ovessa. Noin se runon tarina etenee ja loppu on salaisuus

    VastaaPoista
  11. Tuohon en uskaltaisi koskea - karmiva ovenripa!
    Mutta runo on hieno, ja tuo ripaan jopa vähän sympaattisuutta..

    VastaaPoista
  12. Jopa on erikoinen! Hassunhauska. Vois tuota kyllä pelästyäkin.

    VastaaPoista
  13. Jo pikaisella kierroksella kuvasi outo kolkutin vai ovenripa hätkähdytti. Tyylikäs ja samalla säikäyttävä, Aivankuin kummitus avaisi täällä tulijalle oven

    VastaaPoista
  14. Outo tosiaan!
    Oudolla ovella jännittäisi muutenkin, saati sitten tuommoisen edessä.

    VastaaPoista
  15. Vaikuttava kolkutin teillä! Mä haluan myös tuommoisen...

    VastaaPoista
  16. Ompa pelottava. Peikko ei kyllä uskaltaisi koskea.

    VastaaPoista
  17. Oh, mitä jos tuo tarttuukin käteen kun yrittää sillä kopauttaa --

    VastaaPoista
  18. Johan on kahva, päivää, päivää.

    VastaaPoista
  19. Kiitokset teille

    Kiirepakolainen
    Rita
    Kiki
    Pappilan Mummo
    Maria
    Savisuti
    Aino
    Elegia
    Vilukissi
    Tarjuska
    SusuPetal
    Arleena
    Pankin talkkari
    Maiju
    Helinä Hukka
    MK
    Erikeeper
    Isopeikko
    Kutuharju
    Sylvi

    Hauskaa oli huomata miten ovenkolkutin jakoi tasaisesti mielipiteitä siitä pitävien ja siitä kauhistuvien kesken. =)

    Näin tämän oven ja sen kolkuttimen syksyllä reissullamme Mallorcalla Palman vanhassa kaupungissa.
    Minusta se oli erittäin mielenkiintoinen ovi, kuten monet ovet ovat.

    PS: Miekään en hipaissutkaan kolkutinta. =) Mistä sen tietää vaikka olisi käynyt kuten Kutis tuossa pohti... ;D

    VastaaPoista
  20. PS:
    Kuten avaimenreijästä saattaa päätelläkin, kolkutin oli siron naisen käden kokoinen... =)

    VastaaPoista
  21. Una, sain juuri runokirjasi :)

    Hurmaavat kuvat ja ihastuttava nauhakirjanmerkki, joka merkkaa ekaa runoa ja puhuu minulle Unan sanoilla: "sormenpäittesi kosketus hento..."

    HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ SINULLEKIN - Rita -

    VastaaPoista
  22. Kiitos Rita-pieni!

    Ihanaa Rita, jos tykästyit niihin... =)

    OLen onnellinen jos saan tuottaa toisille iloa.

    *hymyilee nyt iloisena*

    VastaaPoista
  23. Entä, jos ei tietäisi tuosta ovikolkuttimesta ja pimeässä ottaisi siitä kiinni ja tuntisi sormet omissaan?
    Runo on just eikä melkein kolkuttimen kanssa.

    VastaaPoista
  24. Ja käsi kädessä kolkutan taloon autioon - ja se minua niin ravistaa.

    VastaaPoista
  25. What a beautiful door handle! I wonder if the key matches it?

    VastaaPoista
  26. Eihän sitä aina tiedä, mitä minkin oven takana. Kannattiko edes kolkuttaa?

    VastaaPoista
  27. Huh, ensin pelästyin, sitten ihastuin kuvaan. Täyskymmpi haasteeseen. Hieno runosi haastaa pohtimaan pidempäänkin.

    VastaaPoista
  28. Aivan Aimarii... =)

    Sininen, tämä käsi voisikin vähän ravistaa... ? =)


    Judy, I think it's somebodys door and the key must matches. =)
    The door was in Palma of Mallorca at september...


    Helanes, mie en kolkuttanut. =)


    Mehtäsielu,
    kuvasin tuolla reissulla paljon ovia, kolkuttimia, ikkunanluukkuja ja parvekkeita.
    Kaikki niin erialisia kuin meillä täällä kylmässä Pohjolasa.
    Ei meillä ole oikeastaan edes kolkutinperinnettä, kun kaikilla on ovikellot... =)

    VastaaPoista
  29. Kaunis kokonaisuus, herkkä runo ja kaunis kolkutin.

    VastaaPoista
  30. Aivan hurmaava kolkutin. Suloinen runo.

    VastaaPoista
  31. Sinä teet kaikesta taidetta

    VastaaPoista
  32. Voi kiitos Kaari3,
    Tanssiva Harmaa Pantteri,
    Harmaasusi
    sekä Jip, (miten kauniisti sanottu!!=) )

    Nuo torstaiblogit
    saavat aikaa tällaista.
    Ajatuksia
    ja kuvia muistoista. =)

    VastaaPoista
  33. Harkittu kokonaisuus... kaunis runo ja persoonallinen kolkutin.Itsekin seuraan ja kuvaan ovia... moista ei ole tullut vastaan

    VastaaPoista
  34. Ompas kaunis aihe kuvaan !! ja teksti sopii siihen erittäin hyvin ja otsikko oudoilla ovilla !

    VastaaPoista
  35. Varsin hyvä oivallus jota hieno kuva tukee ajatuksella sekä huumorilla! hienoa Una!

    VastaaPoista
  36. Kaunis kolkutin. Upea runo.

    VastaaPoista
  37. Kaunis kolkutin, kuvaan sopiva hieno runo!

    VastaaPoista
  38. Kiitos Ritva,
    Nukke,
    Ari,
    Arleena
    sekä Miiwii. =)

    Toivon joskus pääseväni uudelleen katsomaan tätäkin kolkutinta. =)

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentistasi! ♥